Tänään puistossa
lehdet rapisivat jaloissa.
Haikeaa ja kaunista.
Ihastelin syksyn värejä.
Samalla oli jo kesää ikävä.
Kesä mennä vilisi taas niin nopeasti ohi.
Vuosi vuodelta se juoksee nopeammin.
Onko maapallo nopeuttanut kulkuaan?
Hitaampi ei ehdi lainkaan mukaan.
Jokaista ruusunmarjaa
oli jokin pieni suu maistanut.
Syksyherkuksi luullut.
Kesken syöntistä jättänyt.
Osa maailmasta pitää kii
kesäpuvustaan.
Vihreistä lehdistään.
Viimeiseen asti.
Osa on jo luovuttanut.
Osa on antanut vain palan
itsestään ja sinnittelee yhä
kauneutensa lämmittäminä.
Hetken...
.
