Sitä ei koskaan
etukäteen tiedä
kauanko
sielun täytyy surra
Suru tekee
sydämeen reikiä
Eikä sydän
ole enää koskaan eheä
Jokainen uusi päivä
on sille lääkettä
Huomaat reikien
olevan jo arpia
Uusi suru
avaa arpikudosta
Tekee sieluun
muutosta
Sitä ei koskaan
etukäteen tiedä
loppuuko kipu
milloinkaan
Mutta arpia
ja muistojaan
oppii kyllä varovasti
kantamaan
-Una Reinman-
21.4.2008
Suru on mustaa rautalankaa
Mulla on sua niin ikävä
kiertää sururinki sydäntä
Välillä rinki pienenee
rutistaa ja vääntää
Se pistää kärjillään
rautalangan väkäsillä
Ruostuakseen
etsii kyyneliä
Niillä ruokin sitä
surun mustaa rautalankaa
-Una Reinman-
.
.
