.
Rakastuin näihin peltomaisemiin
ja niitä piti kuvata monelta kantilta...
Ihanaa. Syksy ja sänkipelto...
Tuollaista työtä miekin haluaisin tehdä.
Väsyä päivän uurastuksesta niin, että illalla
nukahtaa onnelliseen, sikeään uneen...
Lapsuutensa maalla, peltojen keskellä asuneena
ei koskaan lakkaa kaipaamasta sinne takaisin...
Se vaan oli surullista
että tienvierellä, jossa Miihkalin kamera
kaulallani kuljin, makasi kuollut kettu.
Jäänyt auton alle ressukka.
Kaunis, tuuhea, valkohuippuinen häntä
tuulen tuiverruttamana... =(
...
.
9 kommenttia:
Tuo on kyllä totta, hallatar, että sitä kaipaa maaseudulle, jos siellä on asunut tai paljon viettänyt aikaa.
Niin mäkin kaipaan maalle ja hiljaisuutta. Siellä se luonnon rauha on niin toisenlaista ja sitä luontoa riittää. Voi heti herättyään lähteä katsomaan rantaan jotakin tai käydä kävelemässä. Sielu lepää hiljaisuudessa ja luonnon äänissä. Siitä tulee rauhallinen ja seesteinen olo.
Ehkä vielä joskus tuo on mahdollista...
Hienot kuvat!
Ihania peltopalleroita! Hyvä että ovat luonnollisen värisiä, eikä niitä valkoisia traktorin munia, vai mitä ufoja nyt olivat.
Voi kettua!
Kettuparka. Voi piäntä. On hyvä että soit sille ajatuksen.
Yvioon
Niin miekin.
Ihan kipeästi kaipaan...
Kiitos Inkivääri. =)
Leijonainen =)
Kunnon heinäpaaleja. =)
Varmaan iltapäivällä noissakin oli muovi päällä.
Satuimme vaan sopivasti Mamin kanssa
ajamaan ohi ja mie pyysin että Mama
pysäyttäisi että saan mennä kuvaamaan...
Alkavat oppia jo mun kanssani,
että pysäyttävät ja antavat miun nauttia kuvaamisesta. =)
Ihania ovat nuo mun rakkaat. =)
Isopeikko
Totta kai soin.
Minua harmittaa, että meillä ei ollut mukana lapiota.
Olisin halunnut haudata sen
pois siitä lintujen ja muiden näkyvistä. =(
Ei ollut lapiota.
Kaunis häntä jäi edelleen tuuleen heilumaan... =(
Voi pientä, niin...
Meidän maalla on paljon supikoiria, niillä ei juuri muita vihollisia ole kuin nuo jyräävät peltilehmät.
Koska olen itse viettänyt maalla kaikki lapsuuden lomat, kuvittelin että olen siksi saanut niin kullatun kuvan maalaisoloista -- että sinne oli aina ikävä kun ei saanut siitä tarpeekseen -- että ei se ehkä olisi niin auvoista jos siellä asuu vuoden ympäriinsä, mutta varmaan onkin!!!
Kutis
On se auvoista. Aina.
Vaikka se olisi raskasta, se on vapautta...
Peltomaisemissa on jotain suurta ja sykähdyttävää. Avaruutta, tilaa hengittää ja kulkea. Onneksi on vielä niitä, jotka jaksavat ylläpitää tätä maisemaa. Tiukoille he ovat ahdetut, kaikkien pykälien ja vaatimusten alle, toivokaamme että he jaksavat yrittää.
Voi kettuparkaa.
Mehtis =)
Avaruus on kaunista. =)
Oikeasti antaa tilaa hengittää
juuri niin kuin sie kirjoitit. =)
EU on maaseutuakin rokottanut...
Niin, ja voi sitä kaunista eläintä...
Lähetä kommentti