
Katsoin peilistä
ja ihan totta
miun poskillani on nukkaa
Sitä jota sanoit
tahtovasi silittää
Silittäisitkö nyt sitä
Halaisit suureen syliisi
Maailmalta piilottaisit
Nyt
Kun itkettää
-una reinman-
Sururuno

Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
2 kommenttia:
Hyvin johdateltu runo, hieno kokonaisuus ja paljon tunnetta sisältävä.
Kiitos Leijonainen
Tuntuu hienolta
saada oikealta runoilijalta palautetta. =)
Lähetä kommentti