Nepäs pompsahtivat

.


Kapealla kujalla, pienessä puodissa myytiin erilaisia
leivonnaisia joita jäimme Mamani kanssa katselemaan
puodin ikkunanlasin taakse, ihan vain ihaillaksemme.
Miesmyyjä astui valkoinen esiliina vyötäisillään ulos
puodin ovesta ja kysyi:
-Finlandese?
-Si, si, finlandese, vastasimme nyökytellen.
-Ah!
Ja samassa mies näytti nappaavan huuliltaan
sormillaan suukkoja, ja osoitti kaikkia leivonnaisia,
elehtien kuinka kaikki Finlandeset rakastavat kaikkia
hänen herkkujaan. Varmaan täysin totta. =)
Niinpä mekin valitsimme kaksi ihanaa
banaanileivosta mukaamme ja mies kääri ne
hellästi ohueen valkoiseen rapisevaan paperiin.

Aamiaismajoitushotellin tyyliin sopien päätimme
että syömme leivokset aamulla kahvin kera, jonka
hakisin tarjottimella alakerran reseptionista huoneeseemme.
Olisi vaihtelua rapean jättisämpylän lisukkeeksi.
Kaloreille emme tuhlanneet ajatustakaan. =)

Mutta yöllä nukkuessamme mustat isot muurahaiset
päättivät toisin, löytäen herkkumme. Aamulla niiden leveä
jono kulki parvekkeelta huoneen lattialistaa seuraten suoraan
pöydän jalkaa pitkin pöydän päälle, jossa herkut olivat
olleet yön yli paketissaan.

Minä heräsin ensimmäisenä aamulla ja kiljaisin Maman
hereille, kun säpsähdin outoa mustaa virtaa, joka kulki
lakkaamatta oven ja pöydän väliä. Mamani meinasi saada
sydänkohtauksen pelästyttyään kiljumistani.

Paperipakettia varovasti avatessamme havaitsimme,
banaanileivosten suorastaan kuhisevan muurahaisia.
Mama otti paketin, avasi parvekkeen oven ja niinpä
pompsahtivat leivokset paketissaan jonnekin kauas
bougainvilleakujalle. Toivottavasti eivät osuneet
kehenkään... =)

Yritimme suihkuttaa hiuslakalla muurahaisia, mutta
ne jatkoivat sotilaallista marssiaan kuin käskyn saaneena
ja näyttivät etsivän niitä banaanileivoksia aina vaan
uudestaan sieltä pöydän päältä. Kukaan ei ollut antanut
niille käskyä perääntyä...

Siivooja siivosi poissaollessamme pois sekä hiuslakkaan
tuupertuneet, että vielä hoipertaen vaeltavat muurahaiset.
Hän pesi jollain kloriitin hajuisella huoneen lattian.
Eikä huoneessa loppulomalla näkynyt enää yhtään ötökkää.
Jätimme siivoojalle sitten ylimääräisestä vaivannäöstä
tippiä huoneeseemme. Eikä muuten ostettu enää leivoksia...










Pakinaperjantaihin...