Mama päätti laittaa nukkekotinsa myyntiin.
Joten yksi kaunis nukkekoti etsii nyt uutta kotia
ja nukkekotiharrastajaa, kaikkine kalusteineen.
Minä myin torstaina oman astianpesukoneeni.
Mitä se varastossa turhaan vanheni...
Halvalla meni.
Tänään haimme käytetyn pienen pyykkikoneen
(muualle muuttavalta edelliseltä omistajalta)
niillä astianpesukonerahoilla ja jäi vielä tytön
koulubussilippuunkin rahaa.
Onnenpotku, että apk meni. Sai uuden kodin.
Ja tyttö sai sen bussilipunsa. Muutoin oisikin ollut
aika mahdotonta bussilipuksi muuttua...
Ja meidän ei tarvitse siinä pyykkituvassa enää
pestä omia vaatteitamme. Niiden valoa pakoon
vilistävien ötököiden lisäksi nimittäin se
kuivaushuone on aikas arvelluttava...
Seinillä kasvaa erilaisia (home)muodostelmia ja
saimme hengitys- ja silmäoireita vaatteista jotka
siellä kuivatimme. =(
Tein jo muutaman kerran niin, että raahasin märkinä
pyykit tänne kämpppään ja ripustelin kuivumaan
joka oveen, henkariin, pyykkitelineeseen...
Mutta kun pyykkitupavuoron sai vain kerran
viikossa, niin pyykkiä kertyi ja kämppä
oli sitten tosi täynnä märkiä pyykkejä...
Ja laminaattilattia itki ja irvisteli, kuin
idols-koelaulaja...
Nyt voi pestä pyykkiä silloin kun haluaa.
Se on vapautta. Uskokaa vaan. =)
Tuntuu toimivan ihan ok. Kiitos Hanille
joka auttoi koneen kuskaamisessa ja
paikoilleen asettamisessa. Ja kiitos
myyjälle. =)
Ja mitäs mie enää apk:lla? Olisin tarvinut
sitä silloin kun lapset olivat pieniä ja olin
välillä hiukan väsynyt yh-äiti...
Voi niitä aikoja...
Nyt porukka rupeaa vähenemään niin
mitä sitä nyt enää koneella pesisi astioita?
On hassua, kun jollain yksin asuvalla on apk.
Tai kaksin asuvalla... ;D
Tietty, kukin tehköön tyylillään.
Mutta pyykkikone on ehdoton.
Mutta tosiaan, Maman nukketalo etsii
myös uutta kotia.
.
