Translate

2.4.2008

Kukkaistyttö

.
























Me nimitimme tuota latoa Lasipalatsiksi.
Se ei ollutkaan mikä tahansa lato.
Sen eteläseinä oli kokonaan lasia, josta nimikin
juontui. Lasiseinämän ansiosta siellä saattoi
keväisin idättää perunoita laatikoissaan.
Suuri kaksiosainen ovi aukeni pihalle ja
ladon, ei vaan Lasipalatsin takaseinä oli aivan
pellonreunassa. Viljanpuintiaikaan oli jännittävän
hauskaa olla sisällä ladossa, kun koko rakennus
kumisi puimurin mennessä rymisten ohi.

Lasipalatsi oli alun perin rakennettu maakellarin
päälle siksi, että siellä olisi helppoa listiä
vaikkapa porkkanoita, joita mummon ja papan aikana
oli pelloilla kasvatettu valtavia määriä. Samoin lanttuja,
kaaleja, perunoita ja papan herkkuja: nauriita.
Lasipalatsissa oli puisia pikkujakkaroita, joissa
talkooväki syksyisin sai istua ja rupatella sateelta
suojassa. Miehet kantoivat porkkanoita naatteineen
naisväelle listittäviksi, ja siirrettäviksi kourua
pitkin alas kellarin puulaatikoihin ja laareihin.
Ladon lattiaa olisi voinut ikuisuuksiin lakaista,
sillä vuosikymmenten peltomultaa irtosi aina
lisää lattiasta.

Pikkusisko rakasti kukkia jo aivan pikkutyttönä
ja kesäisin hänellä oli tuossa Lasipalatsissa
Pieni Kukkakauppa. Sinne kerättiin kukkia pitkin
pellonpientareita ja niittyjä koko kesän. Sisko piti
kukat vesiastioissa penkkien päällä. Vesi raahattiin
paikalle karjakeittiöstä. Kukkia oli peltipurkeissa,
vanhoissa emalikahvipannuissa ja -kattiloissa,
sinkkiämpäreissä sekä muovisissa leikkiämpäreissä
ja hento, vaaleakutrinen kukkamyyjätär hymyili
sievästi jokaiselle kukkien ostajalle.

Kaikki kylään tulijat raahattiin kädestä pitäen ostamaan
kukkia Kukkakaupasta. Kauppaleikkiä leikittiin aina
kun voitiin. Miun ja Veljen roolina taisi olla enempi
kukkienkerääjän hommat. Eri kukat tulivat tutuiksi.
Olimme Pikkusiskon kauppa-apulaisia, kunnes Mami
huusi syömään. Silloin ladonovet suljettiin ja laitettiin
pönkkä ovien eteen, ettei tuuli riepottelisi niitä auki.
Missä lienevät nuo ovet nyt?
Tuuli vienyt?









.

21 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Tunnelmointia lapsuudesta ja pikkusiskosta. Lapsuus koostuu juuri tuollaisista asioista.

Palaga kirjoitti...

Voi kuinka kauniisti muistelit lapsuuttasi. Minullakin tuli ihan tippa silmään.

Hallatarinoita kirjoitti...

Sooloilija

Ja jää muistoiksi sielun perukoille. =)




Palaga

Oi...
Kiitos Palaga. =)

Anonyymi kirjoitti...

Ihania, suloisia lapsuudenmuistoja :-) ! Voin nähdä silmissäni sinut kukkien keskellä...

Ehkä noista kokemuksista kumpuaa edelleen viherpeukalo-taipumuksesi :-) !

Aurinkoista päivän jatkoa!

T: S.

Hallatarinoita kirjoitti...

Ässä =)

Pikkusisko se oli kukkien keskellä. =)
Mie olin enimmäkseen siellä teiden varrella
keräämässä niitä kukkia. =)
Tietty silloin olin itse kukkien keskellä.
Nyt ei edes ole kukkia teiden varsilla
koska ne leikataan pois.
Siistiksi.

Mutta onneksi juhannuksen maissa
annetaan niiden miljoonien lupiinien
kasvaa ja kukkia
ja juhlistaa keskikesän juhlaa. =)

Anonyymi kirjoitti...

Tässä tarinassa pääsi ihan mukaan sinne Lasipalatsiin ja pieneen kukkakauppaan jossa oli iloisia myyjiä myymässä kukkia. Voin kuulla Mamin huutamassa teitä syömään ja teidät sulkemassa kaupan ovia ja hypähdellen etenemässä kohti kotia syömään äidin ruokia.

Hallatarinoita kirjoitti...

Aivan noin, Sukulaissielu =)

Voi noita muistoja. =)

arleena kirjoitti...

Joskus harmittelen, kun niistä lapsuusajan leikeistä ei ole tallentunut oikein mitään kuvina. Kamerat eivät olleet käytössä siinä mittakaavassa kuin nyt. Nyt on toisin kuviin voi tallettaa kaiken.

Tähän juttuusi ei kuvia kaipaa, hyvin kerrotuna kukkakauppa piirtyi silmien eteen elävänä.

Ja kesällä löytyy vielä niitä lapsuusajan kukkaniittyjä kuvattavaksi muistoiksi.

Hallatarinoita kirjoitti...

Kiitos Arleena =)

Minulla on kyllä paljon kuvia,
kiitos Mamin, joka harrasti valokuvausta.
Mutta digitaaliseen muotoon en ole niistä kuvista
moniakaan saanut muokattua.

Kohta jälleen on niittyjä
käyskenneltäviksi ja kukkia kerättäviksi. =)
Niitä kukkia ei vain enää voi tuoda sisälle, tai omat lapseni eivät saisi henkeä.

Mutta kuvia saa otettua. =)

Inkivääri kirjoitti...

Lämpimästi ja elävästi kuvailet kauniita lapsuusmuistojasi:)

Hallatarinoita kirjoitti...

Kiitos inkivääri =)

magi kirjoitti...

Minäkin leikin lapsuuskesinä kukkakauppaa. Isoäitini oli kukkakaupassa töissä ja tartutti minuunkin kipinän. Niityltä kannoin koiranputkea, harakankelloa, päivänkakkaroita, heiniä ja asettelin kauniisti purkkeihin. Leikkiä kesti aina tasan sen verran, kun mehiläiset löysivät kauppani.... lapsuusmuistoja...

Hallatarinoita kirjoitti...

Magi =)
Oi. =)
Tulee juhannus mieleen noista kukista. =)
Juhannuksena kodin rapunpielet
koristeltiin kesäkukilla...

Pelkäsit sitten mehiläisiä?

Anonyymi kirjoitti...

Värikäs ja lämmin muistelu, auringon ja kukkien tuoksun ihan tunsi.
Mukavaa viikonloppua ja juhlapäivää!

Hallatarinoita kirjoitti...

Kiitos MK =)
Tänään lähden Mamin avuksi ja
huomenissa saavun takaisin.
Sinullekin hyvää viikonloppua, Mk.

Liisa kirjoitti...

Blogissani on sinulle viesti! :)

magi kirjoitti...

Mehiläiset ja muut pörriäiset eivät pidä minusta ja minä en pidä niistä sillä olen tehnyt pari sairaalareissua niiden pistosten takia!

Have nice weekend!

Anonyymi kirjoitti...

Tämän muiston näkee kyllä mielessään. Mielen kamera kulkee ja napsauttelee kymmeniä otoksia, vähän utuisia, mutta samalla valoisia. Niissä kuvissa Lasipalatsi on Lasipalatsi ja Kukkakauppa Kukkakauppa. Tällaisia muistoja pitäisikin säilyttää.
Lapsenlapsen kanssa olen tällä viikolla tajunnut, että leikissä henkari ja kamera voivat hyvin mennä yhdessä kauppaan ostoksille käsi kädessä... Minulla oli/minä olin se henkari. Mistä sen tietää, vaikka juuri se leikki jäisikin mieleen loppuiäksi.

Hallatarinoita kirjoitti...

Liisa, kiitos. =)
Käynpä heti kurkistamassa. =)

Magi
Voi sua ressua!!! =(
On kamalaa olla yliherkkä jollekin...
Otan ossoo...
Minuakin on pistellyt moni ötökkä mutta en
(vielä ainakaan)
Ole yliherkkä niille mutta ei se
pistos koskaan kivaa ole,
antaa sen sitten lääkäri tai ötökkä.



Hei MM!
Kiitoksia. =)
Monesti sitä kuulema lapsenlapsille onkin
aikaa eri lailla kuin omille lapsilleen...
Saisinpa miekin lapsenlapsia...=)))))))))))))

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis kirjoitus. :-)

irene

Hallatarinoita kirjoitti...

Irene:

Kiitos. =)
Ihania ja kauniita
ovat miun lähimmät ihmisetkin. =)