Eilen, ensin, yritin väsätä suurin odotuksin
pajunoksista pajupalloa.
Se ei kyllä oikein onnistunut...
-Siitä tuli littana soikhio, joka muistutti
räjähtänyttä rugby-palloa. =)
Sitten väkersin pajukartion. Se seisoo kallellaan.
Odottaa, että jotain vihreää kietoutuu sen ympärille
parvekkeelle kasvamaan, ihan pian.
Silloin ei haittaa, vaikka kartio onkin vino.
Seuraavaksi näpersin rautalangasta, siskolle
synttärilahjaksi korua ja vähän muitakin koruja,
mutta sain vain sormenpäät helliksi. =)
Vaikka miulla on pihtejä aikas monta kappaletta
niin vaistomaisesti sitä yrittää omilla sormillaan
vääntää kaiken. Ja sehän kostautuu.
kipeillä sormenpäillä ei sitten voi edes kirjoitella.
Kaulakoruja tehdessä kannattaa ensin
tarkistaa, että koruun aikomasi lukko toimii...
Ennen kuin hienosti saat sen paikoilleen,
paremmin kuin koskaan ennen, ja joudut sitten
katkomaan korun harmissasi poikki...
-Ja jos korvakoruista on kadonnut toinen,
jäljelle jääneestä voi tehdä kaulakorun,
kuten kuvassa yritin yhdestä rakkaasta,
parittomasta korviksesta näperrellä.
PS:
Ja sormista tuli mieleeni, että jos kuulen enää
sanan -kanerva- jostain, niin kiljun.
Eikä se oo riemunkiljahdus. =)
PS2:
Vain parvekkeen siivous eilisistä väsäyksistä
onnistui joten... kuten... =)
.
