Kopisevien korkojen sijaan otinkin lenkkarit ja
hain polkupyörän varastostaan suunnistaen
kohti keskustaa. Kun nostin silmäni ylös
polkimilta olin ajaa innoissani suoraan järveen.
Isomman järven lahdelmakin oli sulanut!
Ei ollut vielä eilen.
Nyt se on taas vapaa soljumaan.
Ei muuta kun kamera repusta ja kuvaamaan,
ja vasta sitten asioille keskustaan.
Lokki-ja tiiraparvet huutelivat ihan innoissaan.
Sibeliustalon lähettyvillä, aallonmurtajalla, lokkeja
oli taas ihan pelottavan paljon. Kuinkahan siinä
lähellä asuvat ihmispoloiset saavat edes nukuttua?
Meteli on korviahuumaava. Tunnelma on just kuin
Alfred Hitchcockin elokuvassa Linnut.
Aallonmurtajalla asustaa kuulemma Sisä-Suomen
suurin naurulokkiyhdyskunta.
Isokoskelopariskunta oli sukeltelemassa rannassa,
mutta ei niitä tuollaisella pokkarilla kuvata, joka
miulla oli mukana...
Tuota kuvaa klikkaamalla näkee, että ihan
vasemmalla, kalliopohjukassa on vielä ohut
jääpeite jonka aallot toivat rantaan.
Mutta paria tuntia myöhemmin palatessani takaisin,
kuului lahdelmasta jännä helisevä ääni, kun jää oli
hajonnut ja helisi hiljaa pieninä paloina aaltojen
myötä vasten kallioita.
.
