Koti-ikävää
.

Eilen käväisimme tuolla.
Ihailin siellä mainoksia ja kuvia.
Kävelin tiiviisti Hanin vieressä. Katselin ja kuuntelin
messumainoksia, talopaketteja, kotihaaveita...
Ja nyt olen istunut ja miettinyt vakavia.
Maannut käsi poskella ja haaveillut kaihoisana.
Loikonut kyljelläni ja muistellut murheisena.
Ja nenän alla on ollut mainoksia taloista.
Kodeista.
Hirsisistä ja kivisistä.
Se satuttaa välillä
niin, ettei saa henkeä
kun miettii Kotia.
Nuorisonikaan ei saa henkeä.
Miihkali opettelee käyttämään kortisonisuihketta
pdf-testiään varten.
Viikonloppukylässä käyvä Jake pitää omaa astma-
lääkettään tiskipöydän kulmalla. Siitä sen aamuin
illoin muistaa.
Nunnukkakin on saanut vihdoin oman astmapiippunsa.
Ja tämä kaikki heille tuli sen edellisen "kodin"
myötä. Sieluun sattuu, kaikkien heidän,
mun rakkaitteni puolesta.
Mielessä soi taas
"Kotiani etsin vaan..."
Ja sitten soi Aki Sirkesalon
Koti-ikävä-kipale:
"Mihin ikinä meen
se tarttuu takinliepeeseen.
En pysty pakenemaan,
melankoliaa... "
Edit myöhemmin:
Minullakin on nyt oma astmalääkitykseni.
Omaa altistusta ei tullut ensin edes mieleen tarkistaa.
Olin vain huolissani lapsistani.
Miihkalilla todettiin homealtistus ja kiellettiin ikinä menemästä
homeisiin tiloihin. Muuten altistus muuttuu astmaksi.
Meillä muilla se on astmaa.
Kiitos tuon hometalon, olemme kaikki homeen uhreja. =(
.

Eilen käväisimme tuolla.
Ihailin siellä mainoksia ja kuvia.
Kävelin tiiviisti Hanin vieressä. Katselin ja kuuntelin
messumainoksia, talopaketteja, kotihaaveita...
Ja nyt olen istunut ja miettinyt vakavia.
Maannut käsi poskella ja haaveillut kaihoisana.
Loikonut kyljelläni ja muistellut murheisena.
Ja nenän alla on ollut mainoksia taloista.
Kodeista.
Hirsisistä ja kivisistä.
Se satuttaa välillä
niin, ettei saa henkeä
kun miettii Kotia.
Nuorisonikaan ei saa henkeä.
Miihkali opettelee käyttämään kortisonisuihketta
pdf-testiään varten.
Viikonloppukylässä käyvä Jake pitää omaa astma-
lääkettään tiskipöydän kulmalla. Siitä sen aamuin
illoin muistaa.
Nunnukkakin on saanut vihdoin oman astmapiippunsa.
Ja tämä kaikki heille tuli sen edellisen "kodin"
myötä. Sieluun sattuu, kaikkien heidän,
mun rakkaitteni puolesta.
Mielessä soi taas
"Kotiani etsin vaan..."
Ja sitten soi Aki Sirkesalon
Koti-ikävä-kipale:
"Mihin ikinä meen
se tarttuu takinliepeeseen.
En pysty pakenemaan,
melankoliaa... "
Edit myöhemmin:
Minullakin on nyt oma astmalääkitykseni.
Omaa altistusta ei tullut ensin edes mieleen tarkistaa.
Olin vain huolissani lapsistani.
Miihkalilla todettiin homealtistus ja kiellettiin ikinä menemästä
homeisiin tiloihin. Muuten altistus muuttuu astmaksi.
Meillä muilla se on astmaa.
Kiitos tuon hometalon, olemme kaikki homeen uhreja. =(
.
Kommentit
Joskus vain silti täytyy miettiä ja haaveilla - kodista. Se on kai ihmisen luonto sellainen. Itsekin silloin tällöin teen niin, vaikken pysty pienelle perheelleni taloa koskaan hankkimaan..
Toivotaan, edes kauniita unia, omasta kodista...jos se vaikka helpottaisi.
Niin...
Se seuraa meitä.
Tavalla ja toisella.
Enkä voi muuta kuin
pyydellä anteeksi lapsiltani,
että heidät koskaan tuohon taloon vein
ja maksella lainaa pois...
Sooloilija
Yritin pitää tietokoneettoman viikonlopun. =)
Yritykseksi tosin jäi. =)
Mun koti-ikävä ei koskaan katoa.
Mutta esimerkiksi Nunnukka ei halunnut
katsoa lainkaan talokuvastoja.
Sanoi,
että niistä tulee paha mieli...
On se niinkin...
Kiitos Tarjuska
Tosin ne unet ja haaveetkin satuttavat
joskus...
Tämä episodi on vaikuttanut koko
elämäämme.
*haliruttaa takas*
Jospa joku päivä te saatte sen oman kodin. Toivon todella, että onni kohtaa teitäkin.
Voimia teille arjen koitoksiin ja alkavaan viikkoon.
T: S.
*halitus ystävälle*
Jaksuja siunkin viikkoosi.
Jokaisella on ne omat murheensa...