Sataa lunta
sataa vettä
sataa pieniä rakeita,
jotka sulattavat lumikasoja.
Nunnukan ihana ystävätär
kävi viikonloppukylässä ja
toi miulle tummaa gluteenitonta leipää
ja kaurakeksejä tuliaiseksi sekä
muille ihan sallittua ruisleipää
ja muitakin herkkuja.
Olin niin otettu tuon
neitokaisen meille tuomista tuliaisista...
Voi sitä lasta! =) Tosi huomaavaista!
Oli muuten eka kerta kun edes
maistoin sitä leipää. En ole raaskinut
ostaa. Mie olen elänyt riisikakuilla
ja ne alkavat hiukan jo tökkimään,
reilun vuoden niitä pupellettuani.
Kahviloissa yms pilataan mikroaalto-
uunissa ne gluteenittomat, mätkäisemällä
ne paistumaan tehokuumennukselle ja
tuodaan sitten pöytään se kuuma,
kivikova kuiva käntty josta pyydetään
-viis euroo, kiitos. =)
Ja edelleen sataa...
Ja on harmaata
ja aamuherätys tuli naapureiden taholta
jo viiden aikaan, liian varhain...
Taidan mennä takaisin nukkumaan.
Leikisti en oo tänään herännytkään.
Enkä kirjoittanut mitään. =)
.
9 kommenttia:
Tuo on niin totta tuo keliaakikkojen kahvilatarjonta; joissain paikoissa on jopa ollut tarjolla vanhaa ja kuivahtanutta leivosta. Kerran laivalla oli aamiaispuffetissa tarjolla homehtunutta gluteenitonta leipää.. Huhhuh! Suurta välinpitämättömyyttä!
Suurta kiitosta olen mielessäni antanut monikansalliselle Mäkkärille; sieltä saa gluteenitonta hampurilaista! Ja se on just samannäköistäkin kuin tavallinen..
Sooloilija
Joka paikassa sanotaan:
Kun niitä menee niin vähän...
Eivät tiedäkään kuin paljon niitä
tuotteita menisikään,
jos niitä olisi esillä.
Onneksi itse osaan tehdä.
Mutta se leivän teko ei onnaa vieläkään. =)
Viikonloppuna tein muille tavallisia
vehnäpullia.
Suklaavaniljarinkuloita. =)
Niistä tuli kotiin hyvä tuoksu.
Oi kun Nunnukalla on ihania ystäviä. Lämmittää kovasti mieltä, että vielä ajatellaan toista.
Ihanaa, että hän oli ajatellut sinua ja sinäkin pääsit maistamaan gluteenitonta leipää.
Itse ostelen aina gluteenitonta kun kummipoika ja hänen sisarensa tulevat kylään. Kummipoika voi syödä jo ruisleipää. Noiden minun murujen kanssa on aina vähän hankalaa syödä ulkona. Ranskalaiset ovat ainoat jotka käyvät. Pikkuhiljaa tulee lisää tuotteita. Yleensä ollaakin omilla eväillä liikenteessä (omat leivät, pillimehut, omput ja jugurtit)
Täällä alkoi aurinko paistaan. Toivottavasti sielläkin.
Oot hipinen!
Voi, että Sinullakin on se minulle niin tutuksi tullut ongelma.
Äidilläni ja hänen kahdella sisarellaan se oli myös. Aikoinaan oli tosi vaikeaa, kun ei tahtonut löytyä sopivaa leipää.
Tuosta tulikin mieleeni, kun sisarukset kerran menivät Helsingissä Ekbergin kahvilaan, ja kahvin saatuaan kaivoivat esiin omat eväänsä, niin myyjä riensi myrskyn lailla ilmoittamaan: - Ei täällä saa syödä omia eväitä. (Hieno kahvila nääs!)
Siihen äitini ja tätini: - Mutta kun teillä ei ole mitään, mitä me voisimme syödä!!!
Vastauksena oli: - Onhan meillä marenkia!
(Niin kuin sillä nyt nälkä lähtisi.) Onneksi tänä päivänä sentään on tarjolla jotain muutakin keliakiaa sairastaville. :-) Ritva
Sukulaissielu =)
Tuo tytön ystävätär on tosi ihana tyttönen. =)
En antaisikaan Nunnukan kenen tahansa seurassa olla.
Siulle on sitten tuttua nuo ruoka-allergiat...
Täälläkin jossain vaiheessa aamua
alkoi aurinko valaista taivasta.
Mie keskityin kirpparikuorman hinnoitteluun. =)
Sie se hipinen olet. =))))
Paperivuorineuvos =)
Kyllä vaan. Tätä ollaan harjoiteltu nyt
reilu vuosi tätä gluteenittomuutta.
Ja kyllä sen huomaa jos jossain olikin gluteenia. =)
Olenkin miettinyt, miten suuren haaveeni nyt käy.
Suuri haaveenihan on ollut asua
tai edes käydä Italiassa joskus...
Pastan paratiisissa. =)
Pitänee sitten syödä vai lihaa ja hedelmiä ja kalaa. =)
JA juoda viiniä...;D
Sama juttu oli aikoinaan Hyla-tuotteiden kanssa. Avosiippa kun kärsii laktoosi-intoleranssista, niin vielä muutama vuosi sitten Hyla- tai laktoosittomia tuotteita ei saanut joka kaupasta, ainakaan meidän tuppukylässä.
Annoinkin sitten palautetta paikalliseen kauppaan ja R-kioskille, että laktoosi-intoleranssi on nykyään hyvinkin yleistä. Ja palautteeni jälkeen molemmat liikkeet alkoivat täyttää enemmän kauppansa hyllyjä em. tuotteilla!
Kannattaa antaa palautetta - JOSKUS se jopa kannattaa :-) !
T: S.
Ässä
Aivan.
Niidenkin kanssa on tuo tuttu lausahdus varmasti kuultu:
Kun ei niitä mene kuitenkaan paljoa...=)
Ja voi miten paljon meitä laktoosille herkkiäkin on olemassa.
Moilasen tummat gluteenittomat leivät (viipaleet) ovat hyvä, mutta kuivuvat salamavauhtia, jos koko paketin jättää sulamaan. Mä napsin pakastimesta viipaleen tai sämpylän kerrallaan ja sulatan ne mikrossa samantien. Kalliitahan ne kaikki ovat ja ymmärrän, ettei kaikilla ole niihin varaa. Itse leivoin aiemmin viikottain, mutta nyt en enää ehdi/viitsi.
Mä tivaan jokaisessa kahvipaikassa laktoositonta maitoa, koska hyla-tuotteetkaan eivät sovi kaikille (ja näin saan kahvilat toivottavasti hankkimaan laktoositonta maitoa, joka sopii useammalle laktoosi-intoleranssista kärsivälle, myös niille herkimmille).
Ihana kuva tässä postauksessasi!
Iines J
Nämä olivat tummia Pirkka-leipiä. =)
Moilanen osaa tehdä myös ihanuuksia.
Miun ystävä Nina ja mun Mami hemmotteleevat
minua Moilasen tuotteilla. =)
Ja Sannaliini-ystäväni tekee itse aina kauhiasti
kaikkia gluteenittomia herkkuja kun heillä käyn...
Voi sentäs...
Tunnen olevani heille kaikille vaivoiksi...
Lähetä kommentti