17.5.2016

Pyörähdys pihalla





Tässä bloginimeä hieman muokatessani voin lisäksi teille kertoa että syreenit (Syringa) ovat kiitettävästi päättäneet kukkia tänä keväänä.

Jopa ne ensimmäisenä kesänämme tässä pihassa, viisi kevättä sitten talon seinältä muualle siirtämäni syreenit ovat vihdoin toipuneet, ja uuteen paikkaansa juurtuneet. 

Näin kauan meni 
ennen kuin ne antoivat anteeksi 
että menin puuttumaan niiden asioihin...



Häälahjaksi saamamme Sikkolan kirsikka talvehti hyvin tämän toisen talvensa ja siinä on valtavasti kukkanuppuja. Viime keväänä se teki vain kolme kukkaa.
 Tämän pienen puun suojasin hallaharsolla hattaraksi tässä yhtenä iltana, kun luvattiin yöksi pakkasta tälle seudulle. Hyvä oli että suojasin. Niin oli seuraavana aamuna maa valkoinen kuin syysaamuna.
Ihan näinä päivinä nähdään jälleen millaiset kukat tämä kirsikka tekee.
Nyt niissä voi nähdä häivähdyksen vaaleanpunaista.



Pihamme Antonovka alkoi kukkia omenapuista ensimmäisenä. Viime vuonna se teki  hassusti vasta loppusyksyllä kukkia. Tänä keväänä kukinta menee kohdilleen.
Yleensä Päijät-Hämeessä omenapuut ovat kauneimmillaan kun koulut loppuvat.
Minäkin vein usein omenapuun kukkivia oksia kevätjuhlapäivänä opettajalle ala-asteella, kun koulumatka oli viiden minuutin mittainen ja kotikotona piha oli täynnä omenapuita. 



Kuuset nostavat esiin punaisia babykäpyjä sinne tänne oksistoonsa.
Käpyvauvojen koristeellisuuden ansiostako ihmiset päättivät alkaa koristamaan kuusia jouluna kynttilöin joskus ammoin?
Meillä nuo kuusen omat babykävyt saavat rauhassa kasvaa kävyiksi ja oravan eväiksi.

Kukaan ei saa kiskoa myöskään kuusen vuosikasvuja eli kerkkiä tästä puusta ja keitellä siirapiksi.
Toivottavasti kuusenkerkkä ja yskänsiirappi-intoilijat muistavat, ettei kuusenkerkkiä saa todellakaan mennä keräämään mistä tahansa. Kuusen vuosikasvuja saa kerätä vain maanomistajan luvalla ja tietenkin omasta pihasta, mutta muualla siitä puuhasta voi tulla iso sakkolappu.

Käävät ovat luonnonvaraisia sieniä, joten niiden kerääminen kuuluu jokamiehenoikeuksien piiriin. Kääpien kasvutavat kuitenkin vaihtelevat ja puussa kasvavan käävän saa irrottaa vain jos puu ei vahingoitu.
Muun muassa superfoodina suosiota niittänyt pakurikääpä johtaa harhaan nimellään, sillä se ei ole kääpä vaan sienen aiheuttama kasvannainen. Se ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin, sillä kyseisen ”käävän” irrottaminen puuta vahingoittamatta, ei ole mahdollista.
Jokamiehenoikeudet


Eläviä tai kuolleita puita ei saa kaataa tai vahingoittaa eikä niistä saa ottaa oksia, kuoria, käpyjä tai muita puun osia (myös uusi vuosikasvusto eli kerkät) ilman maanomistajan suostumusta. Myös maahan kaatuneen puun ottamiseen tarvitaan maanomistajan suostumus. Maahan pudonneita risuja, lehtiä, neulasia, tuohta tai kaarnaa voi kerätä jokamiehenoikeudella. Ympäristöministeriö




Punainen ja vihreä 
pistävät silmään 
sopivasti vastaväreinä.





Ihan varmasti kaksi päivää sitten särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis) ei kukkinut, mutta nytpä kukkii.
Olen tällaisen valkoisen version istuttanut tähän pihaan jo monesti mutta valitettavasti talvisuojauksesta huolimatta se ei vaan kestä tätä Suomen talvea eikä jaksa enää herätä keväällä.


Niin se taaskin on kadonnut olemasta.

Talvi kainalossaan
vei mukanaan
valkoisen
särkyneen sydämen 




Isotuomipihlajan (Amelanchier spicata) taimet ovat nyt olleet paikoillaan aidan alkuna vuoden. Onneksi ovat sen verran väkevää lajiketta etteivät ne kelvanneet rusakoille talvella. Milläs minä kokonaisen pitkän aidan olisin suojannut?


Oli iloinen yllätys että taimet nyt jo kukkivat. On muuten nopeakasvuinenkin. Suosittelen - jos mietit aitakasvia.





Terttuseljan (Sambucus racemosa) alkuja ilmaantui heti pihaamme kun kaadoimme yli satavuotiaat jo riskaabelit korkeat puut pois pihasta. Terttuseljanalut puskivat heti päänsä esiin ja ovat näinä muutamana vuosina kasvaneet jo komeiksi pensaiksi luontaisille paikoilleen, entisten suurten puiden kantojen läheisyyteen.


Luultavasti niissä vanhoissa puissa istuneet linnut ovat pudottaneet seljojen siemenet puiden juurelle, ja puun kadottua niille tuli oiva tilaisuus, valoa ja vettä voidakseen itää esiin.



Ennen kuin hopeapaju (Salix alba) on hopeanhohtoinen
se on keväällä kukkiessaan keltainen. 
Tällainen, tuulessa kuvattuna.




Tässä muutama tulppaanituttavuus 
jotka ovat jo vanhoja tuttavia, 
mutta yhä keväisin 
kovin pirtsakoita. 







Pihlajaan (Sorbus) tulee vaihteeksi kukkia. Viime vuonnahan niissä ei ainakaan tällä alueella kukkinut keväällä kukan kukkaa joten syksyllä ei ollut marjan marjaa. Jossain kasvoi hämäävästi joitakin muita punamarjaisia puumaisia pensaita jotka leikkivät syksyllä olevansa pihlajia.


Tänä syksynä saadaan taas oikeita pihlajanmarjoja ja voidaan tehdä marmelaadia ja kettukarkkeja.




Tämä tässä on varmasti ensimmäinen mukkelismakkelis kukkasipuli kukassa, jollaisia maahan syksyllä istuttelin aikamoisen keon. Uusimmat kukkasipulit joskus ilmestyvät keväällä vähän viiveellä...




Hauska Marianneraitatulppaani.
Kuvaan sen sitten vielä
kun se aukeaa
kokonaan.


Ellei tuuli ehdi viedä
sen terälehtiä
ennen kuin huomaankaan...







4 kommenttia:

  1. Kukkivat puut ovat tosi kauniita. Syreeneillä taitaa olla tänä vuonna komea kukinta, sillä huomasin omissanikin paljon kukkanuppuja.
    Täytyy myöntää, etten ole koskaan nähnyt tuollaista punaista kuusenkerkkää. Tänä keväänä niiden kuvia on ollut useissa blogeissa, mutta luonnossa en ole huomannut. Sääli. Täytyy olla jatkossa tarkkaavaisempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =)

      Oi! Nyt äkkiä metsään tutkimaan kuusen oksia. =)
      Siellä niitä on. =))))

      Poista
  2. Ihania kuvia!
    Paljon kauniita kukkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos. =)

      Vähän esimakua kesästä. =)))

      Poista


♥ Kiitos kommentistasi! ♥