Erään pyöräretken kuvasatoa

Tiedäthän millaiselle apila 

tuoksuu? Kuvittele tuoksu miljoona 

kertaisena! Se on tämän niityn ansiota. 

Tämän sivun kuvat ovat heinäkuiselta 

pyöräretkeltä ja ylimmässä tosiaan 

on uhkea apilaniitty makeine tuoksuineen. 

- Tai oikeammin tässä on apilapelto, 
sillä puna-apiloita, Trifolium pratense,  
kasvatetaan tässä luultavasti reuhuksi. 

Nämä alemmat kuvat ovat apilaniityn viereisen 

tien toiselta puolen, ohra- ja pillikepellolta, 

joiden yhdessäkasvamista ihmettelimme kovin!? 

Pillike, Galeopsis, on yleensä 

maaseudulla vain rikkakasvi...

Vaikka olen kotoisin maalta, en ole 

koskaan nähnyt pillikettä näin runsaslukuisena, 
ihan kuin viljeltynä, 

eikä sen käyttötarkoitus ole vieläkään 

valjennut minulle, mutta eihän se 

oikeastaan olekaan minun ongelmani. =) 

Vai onko tässä vain niin luomu 
pelto ettei pillikettä häädetä siitä syystä? 
Ken tietää? 
 

Syksyn yksi lempikukkani: kaunopunahattu

Echinacea purpurea

Tässä kaunopunahattuja ihan alussa, 

ennen kuin ne kasvattavat kokoa ja näköä. 

Tässä kukka on jo hieman varttuneempi 

ja esim ihan ylimmässä kuvassa kukka on 

 täysikasvuinen, komea punahattu. 

Punahattuja on myös mm keltaisina ja 

valkoisina. Valkokukkaisia ainakin kutsutaan 
valkohatuiksi, mutta en tiedä ovatko keltaiset 
sitten keltahattuja. =) 

Näin Tallinnassa muita värejä hienosti edustettuna

myynnissä komeina ruukkutaimina, mutta 

olen päättänyt etten tähän pihaan enää 

enempää kukkia ostele, joten sydän vähän

särkyen jätin kaikki kukat sinne meren taa... 

- Olen sitäpaitsi pari kertaa valkohattuja 
koettanut tähän pihaan istuttaa 
ja varsin huonolla menestyksellä. 

Juhli Suomen luontoa

Suomi on maailman 
ensimmäinen maa, jossa 

luonto on saanut 
oman liputuspäivän. 

100 päivää ennen Suomen satavuotisitsenäisyyspäivää juhlitaan Suomen luonnon päivää. Nostamme maljan Suomen luonnolle ja vedämme lipun salkoon. Kaikissa kansallispuistoissamme kajahtaa kansallispuistojen laulu ja rannikolla syttyvät tulet. Juhlan kruunaa yhdessä luonnon helmassa nautittu illallinen ja illan hämärtyessä soi nuotiolaulu. -luonnonpaivat.fi- 

PS
Muista aina, ettei Suomi ole satavuotias,
vaan sen itsenäisyys.
Suomi on ollut olemassa satoja vuosia... 

Päiväretki meren taakse

Käväisimme viime lauantaina Virossa, lähinnä Tallinnan 

seutuvilla katsomassa millaiselta siellä näyttää tähän aikaan 

ja varsin syksyistähän siellä jo oli. 

 Kiertelimme rautakaupoissa ja ajelimme mm 

täällä Kakumäe suunnalla, kun teki mieli 

mennä merta katsomaan. 

Tällaisen rotkon reunalla me sitten ihailimme 

jonkin aikaa merta ja maisemia.

Syksy oli meren rannalla jo pitkällä. 

Käsin kosketeltavissa...

 Bongasin muutaman lentävän merimetsonkin... 

 Läheisellä hiekkasärkällä niitä oli enemmänkin... 

Laiva matkallaan jonnekin... 

Merenrantaa...  

Vai pohjaa? 

Visionääri Peeter Kernin muhkea 

puulankkuteos oli meren rannalla, 

luullakseni penkkinä. 

Oli muutes KOMEAA puuta! =D 

Syksy tuo talventörröt jo esille...  

Näyteikkunabongauksia:
Tuo leivoskupu oli suloisen 

kaunis ja suloinen oli hintakin. =D

Söpö sininen pyörä! 

Olenkohan jo kyllästynyt pinkkiin 

pyörääni? En kai!  

 Kettuovistopparit... 

Taas mun silmät sellaisetkin löysi. 

Jopa nätimmät kuin Lahdessa 

bongaamani. Tai no ei niitä voi verrata! 

Molemmat ihania kettuja.
Ketut on. =) 

Poislähtiessä kävimme sataman Kahvituvassa. 

Hienot nuo puuovet! =D 

Hurmaannuin niihin täysin! 

Tällaiset kalusteet ovat söpöjä 

mutta ah, kovin painavia! 

Herttaisia kukkia oli 

kaikissa kukkalaatikoissa. 

 Otimme yhteisesti tuollaisen gluteenittoman 

marenkitortun mutta se tuntui olevan 

kokonaan raaka... Ehkä se oli sellainen 

raakakakku? Ei ollut oikein meidän juttu. 

 

Sydän...

 Pulu alkoi tanssia viereisen 

pöydän päällä tangoa... 

Se oli merkki että nyt
meidän pitää poistua. 

Paluumatkalla näin pilvilaivan. 

Ihan oikeasti! Mutta kamera oli autossa 

laivan autokannella enkä kännykällä 

saanut pilvilaivasta kunnon kuvaa 

ihmisten päiden takaa... 

Näetkö sinä sen? =) 

Ostin reissulta meille unkarilaiset,
mielestäni kauniit aamiaiskulhot. 

Tuossa ne ovat jo astiakaapissa
pestyinä ja kuivattuina.  

Reissumme oli hyvin kansainvälinen sillä
ostimme myös ukrainalaisen arbuusin,
komeita espanjalaisia jättisipuleita 

ja paikallisia valkosipuleita ja nilkkasukkia,

laivalta suomalaista suklaata. Pelastin
rautakaupan ale-osastolta jälleen
yhden 2,50 € orkideankin...

Se edelliskerralla pelastamani orkidea
on nyt tehnyt kukkaputken. Sen väri
on vielä yllätys. Varmasti kerron
sitten sinullekin, millaisia kukkia se tekee...

Käsin tehty on terapeuttista

Näin herkullista maalia ostin joskus maaliskuussa 

kun lupaus nukkekodista oli vain nyökkäys 

ja haave mielessäni. 

Pienen maalipurkin hankkiminen jo 

etukäteen toi haaveen lähemmäs. 

Kesällä Hani sitten suunnitteli 

mittojeni mukaan ensin 3D:nä 

kaavat tietokoneensa ääressä 

ja vihdoin todellisuus alkoi näkyä 

konkreettisesti,

kun hän hankki puutavaraa 

ja surrutteli osat valmiiksi. 

Nukkekotiin tulee kolme kerrosta. 

Vinttikerros tulee esiin enemmän 

saranoilla kääntyvän katon ansiosta.

Seuraavaksi pitää miettiä taloon 

sopivat lattia- ja kattolistat, tapetit, 

mattomateriaalit jne. 

Nyt puolivalmiissa nukkekodissa 
asuu Sylvanian families pupuja. 
Kalusteet ovat tilapäisiä, 
koska ovat pupuillekin liian pieniä... 

Näin siinä käy kun oman kodin 

remontti alkaa olla valmis, ja mieli 

on tottunut tekemään jotakin 

taloihin liittyvää.

Käsityötkin maistuvat jälleen 

kesätauon jälkeen. 

Kesällä on aina pihalla niin 

paljon puuhaa, ettei käsitöille ole 

aikaa. 

Nyt pihan toiminta alkaa 

hidastua hidastumistaan, 

joten langat sai kaivaa esiin 

ja aloittaa lankahuuma 

virkkauksen parissa. 

Tässä oma 

ns metsähuivini.  
Lankana Novitan Elegia. 

Tämän tein pukinkonttiin. 

Kuten muutamat sukatkin ja 
lisää syntyy koko ajan...  

Nyt on tekeillä harmaa huivi Elegiasta. 

Huivit ovat vielä prässäämättä! 

Siskollekin tein tällaisen huivin 

valkoisena, virkatut kukat 

huivin nurkissa. 

Samoin Mamalleni. =) 

Kruunupäitä

Kun pioninkukat kuihtuvat, niistä jää

jäljelle tällaiset kruunut.

Älä koskaan leikkaa liikaa

pioninkukkia pensaista, koska se

voi vaikuttaa seuraavan vuoden kukintaan.

Toki saat niitä ottaa leikkokukiksikin

mutta kohtuudella. Vain muutama per

pionipuska.

Kun kruunut ovat tummuneet

voit ottaa niistä siemeniä,

istuttaa ne reiällisiin laatikoihin ja merkitä

minkä nimisiä pioneja ne ovat

ja jättää ne talveksi ulos kylmäkäsittelyyn 

ja katso lähtevätkö keväällä itämään... 

Pionin kasvatus siemenestä on 

kyllä hidasta, mutta aikanaan palkitsevaa. 

 Olen istuttanut myös suurikukkaisia liljoja 

pionipenkkiin, että syksymmällä 

siinäkin penkissä yhä joku kukka 

kukkisi, kun pionit ovat vain 

vihreitä lehtiä ja varsia.