Acer platanoides
Oletko koskaan pysähtynyt
katselemaan vaahterankukkia?
♥
Kuin kellanvihreitä pieniä taideteoksia.
Nyt vaahteranlehdetkin aukeavat...
Kohta tuulessa kahisevat...
Todelliset vaahterametsiköt on Suomesta hävitetty pellonraivauksissa ja
jäljellä on vain yksittäisiä puita ja puuryhmiä. Tästä huolimatta
vaahtera on eräs tavallisimmista Suomen etelärannikon jaloista
lehtipuista, ja se kestää monia muita jalopuita paremmin kuusimetsän
varjostusta, varsinkin nuorena. Pohjoisempana se kasvaa paikallisena
reliktipuuna aina luontaisille pohjoisrajoilleen saakka. Luonnossa
tyypillisimpiä kasvupaikkoja ovat kuivat kallionaluslehdot ja
puronvarsilehdot. Rehevöityneissä kaupunkimetsiköissä vaahtera on
yleistynyt entisestään. Tämä rehevöityminen on seurausta muun muassa
ihmisten lemmikkikoirien ulosteista, jotka pitkällä aikavälillä
rikastuttavat maaperää. Tästä syystä monet alun perin kangasmetsät ovat
muuttumassa reheviksi lehdoiksi kaupungeissa. Vaahtera leviää
Etelä-Suomessa helposti luontoon puutarhoista ja katupuiden siemenistä. (Wikipedia)
Vaahtera ei ole vaativa kasvualustan suhteen, mutta se ei viihdy niukkaravinteisessa eikä märässä maassa.
Menestyäkseen hyvin metsävaahtera vaatii ravinteikkaan ja mielellään
kalkkipitoisen maan. Luontaisesti metsävaahtera kasvaa tuoreissa tai
kuivahkoissa lehdoissa
sekä tuoreissa ja runsasravinteisissa lehti- ja sekametsissä.
Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat lisäksi kiviset, jopa louhikkoiset
kallionalukset ja puronvarsirinteet. Se pitää alueista, joilla on joki
tai vesistö leudontamassa ilmaa. Se viihtyykin erityisesti meren
läheisyydessä. Kylmillä savimailla metsävaahtera ei viihdy. (Wikipedia)
Olen aina rakastanut vaahteranlehtiä.
Toisinsanoen, koko puuta!
♥
♥
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti