16.2.2021

Kupilka ja sen kaveri



 

 


 

.¸¸.•💚•.¸¸.•💚•.¸¸.•💚•.¸¸. 

Taitaa tuo mies minua suuresti rakastaa! 

💚

Olin ihan ymmälläni, kun Hani pyysi minut katsomaan suunnitelmaansa.

Hän on vapaa-aikoinaan suunnitellut mökkipihalle yllätyksekseni kasvihuonetta.

💚

Kun pääsemme taas mökille, alkaa  kasvihuoneen kokoaminen...

Kasvihuone on niin suuri, että sinne mahtuu kaksikin immeistä puuhailemaan kasvien kanssa. 

💚

- Ja meille kasvihuone on nimenomaan kasvihuone

 

Sinne EI viedä kynttiläkruunuja, pöytiä ja tuoleja... Ne mainoskuvien kruunukynttilät kyllä vääntyvät luokille siinä kuumuudessa!

Kasvihuoneessahan työskennellään aikaisin aamulla sekä illalla, kun on jo viileämpää. Jos päivä on helteinen, kasvaria toki tuuletetaan, ettei lämpö nouse kasveille sietämättömäksi. Ei siellä istuskella helteellä kirjaa lukemassa tai perheen kanssa kahvia juomassa... ;D

💚

Tähänkin kasvariin tulee tietenkin tuuletussysteemi, mutta kerron siitä lisää sitten joskus, kun kasvihuone on paikoillaan mökkimme pihassa. 




Kasvaria ja mökkipihaa varten olen tilannut jo hieman siemeniäkin.  

Saamme taas aloittaa alusta operaation: Tyhjästä pihasta puutarhaksi, niin kuin Punaisessa Pikkutalossa asuessamme, jossa minulla viimeksi oli myös kasvihuone... 

 

💚💚💚💚

 Kukkien siemeniä on kesäkukkina ja perennoina ja jos kerran on kasvari, siinä tulee kasvattaa kaikkea kivaa syötävää. Tai ainakin voi kokeilla kaikkea mielenkiintoista ja todeta itse, voiko niitä kasvattaa.  

Tähän mennessä idätykseen on päätynyt vain keijunmekkoja, koska herkkiä taimia on hankalaa sitten keväämmällä kuljettaa muuttokuormassa pienessä autossa mökille... 

Idätän sitten mökillä. Napsin jo kammasta piikkejä ja odotan, että pääsemme mökille. Miten siitä tulikin yhdessä kesässä niin rakas paikka?!

 

💚💚💚

 




Mietin,
kuinka 💚 omenapuu on siellä talvehtinut, se pihan ihka ensimmäinen...

Mietin myös,
ovatko reilut sata pihaan syksyllä istuttamaani 💚 narsissinsipulia ok ja kukkivatko ne varmasti...








Mitäs muuta? 

Noh, koska villa tekee käsieni ihon nykyään ihan kamalaksi, 
käytin kaikki lankakorissa olleet lopputipat sukkatalkoovillalangoista ja virkkasin vielä yhden isoäidinneliötorkkupeiton...
Neuloin vuonna 2020 noin 30 paria villasukkia. (Ihan tavallinen määrä siis!) Niistä suurin osa lähti hoitajille ja vanhainkoteihin jouluiloiksi, parit marketin joulukeräykseen ja loput Murusilleni joululahjoiksi.


Loppulangat torkkupeittovirkkauksen aluksi...

💚

 
 
💚 
 
Torkkupeitto loppulanganpätkistä on valmiina. 
Lähtee varmaan mökkikuorman mukaan sekin....


 

 💚

Olen haaveillut 

ja kirjoittanut kirjaani. 

Ja taas haaveillut. 

Ja vähän sureksinutkin. 

 

Elämää ei voi elää ilman huolia ja murheita... 

Lisäksi on asioita, joille en vaan voi mitään.

 

 



Kuulaina pakkaspäivinä otan säästä kaiken hyödyn ja tuuletan petivaatteitamme. Rakastan ulkonatuuletettuja mattoja, peittoja, pyykkejä jne. Varmaan nämä kaupunkilaiset naapurimme ihmettelevät tapojani, mutta miehän olen maalta...

💚 




 

Ostin Hanille tammikuussa synttärilahjaksi Kupilkan

💚  💚

Ostin samanlaisen, mutta punasävyisen myös itselleni. Kulkekoot ne nyt retkillä mukanamme ja tarjoilkoot termarikahvimme. 

 

Kupilka on hauska sana!
Se on karjalankieltä ja tarkoittanee lempimukia. Sellaiset näistä kyllä tulikin.


- Tai siis emme me koskaan termariin kahvia laita, vaan aina pelkkää kuumaa vettä. Kahvi on sitten mukana pikakahvina ja maitoa pienessä purnukassa. 

Jos termariin laittaa kahvia, se pinttyy väkisin ja kahvin haju jää pysyvästi pulloon. Ellei sinulla ole sitten ihan erikseen kahvitermos... Ja erikseen ruokatermos... Ja tee-termos... Eikä minun vatsani sitäpaitsi kestäisi Hanin pannukahvia! Se on kauheaa! Ihan liian vahvaa ja vatsaakääntävää. 

 

Hanikin on nyt etätyöskentelyaikoinaan juonut kanssani purkkikaupalla pikakahvia. Se ei korvenna vatsaa. Nyt pikakahvia menee ihan purnukkatolkulla! =D 

 💚 💚 

 

Kupilkoja on testattu 

jo eräänä aurinkoisena talvipäivänä.

 

 








14 kommenttia:

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Olipas mukava postaus!
Hieno kasvihuoneen saat.
Meilläkin on petivaatteet ollut ulkona ja oli kyllä illalla mukava pulahtaa hyvältä tuoksuvien peittojen väliin...:)

Anonyymi kirjoitti...

Ei ole mikään ihmekään että rakastaa. ❤️ Onnea muuten kesämökistä! Se on mennyt ohi silmieni vai kerroitko mökistä aiemmin? Kesätöitä tiedossa kasvien muodossa? Kohta sekin piha on aivan yhtä ihana kuin oli Punaisen Pikkutalon pihamaa. ❤️ Zemppiä Una ja Hani! Laita meille lukijoille kuvia!

T: Anne

Between kirjoitti...

Nyt sinulla onkin jotain hienoa odotettavissa, kun pääset ihkaomaan kasvihuoneeseen kasvattamaan syötävää.
Kyllä minäkin tuuletan niin mattoja kuin petivaatteita ulkona. Näin pakkasella niihin tulee raikas tuoksu. Naapuri tamppaa omia mattojaan kerran viikossa. Ääneen on niin tottunut, että sen puuttuessa alkaa jo ihmettelemään.
Kaunis torkkupeitto. Siinäpä oiva kohde käyttää kaikki sukkien kutomisesta jäävät jämälangat.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä varmasti rakastaa! Mutta sä olet sellaisen miehen vihdoin ansainnutkin! Halauksin Sini

Hitunen kirjoitti...

Ihania juttuja sinulla menossa! Ja ihan pikkasen vain hankit jo kasvien siemeniä - minulla tuo kuvassa oleva määrä riittäisi moneksi vuodeksi. Kasvihuoneessa kasvien kasvatuksen onnistumiselle tärkeintä on kasvarin paikka, missä kohtaa tonttia sijaitsee ja miten sinne aurinko paistaa. Mulla on kasvihuone vähän turhan varjoisassa paikassa, joten siitä on väkisinkin tullut kahvihuone. Tomaatit eivät siellä viihdy, mutta pelargoniat jollain lailla tykkäävät, kun saavat olla katon alla suojassa.
Hieno tilkkupeitto jämälangoista syntyikin. Olet taitava käsistäsi!

Anonyymi kirjoitti...

Huomasin tunnisteissa Crohnin ja että Sinulla on huolia. Onko Crohn taas pahana? =( T: Anne

Unan blogi kirjoitti...

Vähäsen on joo... =(

Unan blogi kirjoitti...

Kiitos Hitunen

Niin, katsos salaattejakin kannattaa olla erilaisia, ja niitä voi kylvää parin viikon välein uusia, kun edelliset syödään pois. Pusseihin saattaa jopa jäädäkin jotakin ja hei, ei niiden viimeinen käyttöpäivä ole vielä tänä vuonna joten usein siemenpussukoita on tallessa edellisiltä vuosilta. Nyt vaan ei ollut koska myimme pari vuotta sitten okt:n pois...

Ja eihän jokainen siemen idä, ja vain parhaat koulitaan aikanaan kasvamaan...

Osa siemenistä on yksivuotisia kukkia ja osa perennoja jotka kukkivat vasta vuoden päästä jne...

Unan blogi kirjoitti...

Kiitos Sini! <3
En tiedä olenko ansainut mutta löysinpä kuitenkin... =)

Unan blogi kirjoitti...

Niin, taas kasvihuone, kun sellaista ei aikoihin ole ollut. =)

Tällä kertaa tosiaan jämälangoista. Yleensä suunnittelen peittojen värit. En edes palojen paikkoja kunnolla suunnitellut. Nappasin virkatessani vaan korista uuden palan... =D Tuli sellainen kuin sattui tulemaan.

Unan blogi kirjoitti...

Anne! =) Voi sua. =)

Kiitos. Juu viime kesänä...
Meillä ei oikein ollut mitään paikkaa jossa viettää aikaa ja äitini ehdotti että löytäisittekste ittellenne mökin jostakin ja mehän etsimme... ja löysimme. =)

Laitan juu kuvia.

Pikkutaloa on vähän aina ikävä... <3

Unan blogi kirjoitti...

Kiitos Hannele. =)

Thilda kirjoitti...

Oih!! Ihan oma kasvihuone! Olen täysin samaa mieltä kanssasi kasvihuoneen käytöstä. 😄 Ne huonekaluhuoneet on enemmänkin sitten huvimajoja, joilla ei ole mitään tekemistä kasvien kasvattamisen kanssa. Minä vielä haaveilen kasvihuoneesta. Ja voi miten HIENO torkkupeitto sulla on! Huippua! Minä en jaksa enkä saa aikaseks tehdä nykyään mitään käsitöitä. Ehkä joskus. 😊

Unan blogi kirjoitti...

Thilda, kiitos! ❤️

Minä odotan kevättä tosi malttamattomana!
Makuuhuoneen yhdessä nurkassa kasvaa pieni tavaravuori, jotka kaikki ovat menossa mökille. ❤️