Kupilka ja sen kaveri

 

 

 

.¸¸.•💚•.¸¸.•💚•.¸¸.•💚•.¸¸. 

Taitaa tuo mies minua suuresti rakastaa! 

💚

Olin ihan ymmälläni, kun Hani pyysi minut katsomaan suunnitelmaansa.

Hän on vapaa-aikoinaan suunnitellut mökkipihalle yllätyksekseni kasvihuonetta.

💚

Kun pääsemme taas mökille, alkaa  kasvihuoneen kokoaminen...

Kasvihuone on niin suuri, että sinne mahtuu kaksikin immeistä puuhailemaan kasvien kanssa. 

💚

- Ja meille kasvihuone on nimenomaan kasvihuone. 

 

Sinne EI viedä kynttiläkruunuja, pöytiä ja tuoleja... Ne mainoskuvien kruunukynttilät kyllä vääntyvät luokille siinä kuumuudessa!

Kasvihuoneessahan työskennellään aikaisin aamulla sekä illalla, kun on jo viileämpää. Jos päivä on helteinen, kasvaria toki tuuletetaan, ettei lämpö nouse kasveille sietämättömäksi. Ei siellä istuskella helteellä kirjaa lukemassa tai perheen kanssa kahvia juomassa... ;D

💚

Tähänkin kasvariin tulee tietenkin tuuletussysteemi, mutta kerron siitä lisää sitten joskus, kun kasvihuone on paikoillaan mökkimme pihassa. 

Kasvaria ja mökkipihaa varten olen tilannut jo hieman siemeniäkin.  

Saamme taas aloittaa alusta operaation: Tyhjästä pihasta puutarhaksi, niin kuin Punaisessa Pikkutalossa asuessamme, jossa minulla viimeksi oli myös kasvihuone... 

 

💚💚💚💚

 Kukkien siemeniä on kesäkukkina ja perennoina ja jos kerran on kasvari, siinä tulee kasvattaa kaikkea kivaa syötävää. Tai ainakin voi kokeilla kaikkea mielenkiintoista ja todeta itse, voiko niitä kasvattaa.  

Tähän mennessä idätykseen on päätynyt vain keijunmekkoja, koska herkkiä taimia on hankalaa sitten keväämmällä kuljettaa muuttokuormassa pienessä autossa mökille... 

Idätän sitten mökillä. Napsin jo kammasta piikkejä ja odotan, että pääsemme mökille. Miten siitä tulikin yhdessä kesässä niin rakas paikka?!

 

💚💚💚

 

Mietin,
kuinka 💚 omenapuu on siellä talvehtinut, se pihan ihka ensimmäinen...

Mietin myös,
ovatko reilut sata pihaan syksyllä istuttamaani 💚 narsissinsipulia ok ja kukkivatko ne varmasti...

Mitäs muuta? 

Noh, koska villa tekee käsieni ihon nykyään ihan kamalaksi, 
käytin kaikki lankakorissa olleet lopputipat sukkatalkoovillalangoista ja virkkasin vielä yhden isoäidinneliötorkkupeiton...

Neuloin vuonna 2020 noin 30 paria villasukkia. (Ihan tavallinen määrä siis!) Niistä suurin osa lähti hoitajille ja vanhainkoteihin jouluiloiksi, parit marketin joulukeräykseen ja loput Murusilleni joululahjoiksi.

Loppulangat torkkupeittovirkkauksen aluksi...

💚

 

 

💚 

 

Torkkupeitto loppulanganpätkistä on valmiina. 

Lähtee varmaan mökkikuorman mukaan sekin....

 

 💚

Olen haaveillut 

ja kirjoittanut kirjaani. 

Ja taas haaveillut. 

Ja vähän sureksinutkin. 

 

Elämää ei voi elää ilman huolia ja murheita... 

Lisäksi on asioita, joille en vaan voi mitään.

 

 

Kuulaina pakkaspäivinä otan säästä kaiken hyödyn ja tuuletan petivaatteitamme. Rakastan ulkonatuuletettuja mattoja, peittoja, pyykkejä jne. Varmaan nämä kaupunkilaiset naapurimme ihmettelevät tapojani, mutta miehän olen maalta...

💚 

 

Ostin Hanille tammikuussa synttärilahjaksi Kupilkan. 

💚  💚

Ostin samanlaisen, mutta punasävyisen myös itselleni. Kulkekoot ne nyt retkillä mukanamme ja tarjoilkoot termarikahvimme. 

 

Kupilka on hauska sana!
Se on karjalankieltä ja tarkoittanee lempimukia. Sellaiset näistä kyllä tulikin.

- Tai siis emme me koskaan termariin kahvia laita, vaan aina pelkkää kuumaa vettä. Kahvi on sitten mukana pikakahvina ja maitoa pienessä purnukassa. 

Jos termariin laittaa kahvia, se pinttyy väkisin ja kahvin haju jää pysyvästi pulloon. Ellei sinulla ole sitten ihan erikseen kahvitermos... Ja erikseen ruokatermos... Ja tee-termos... Eikä minun vatsani sitäpaitsi kestäisi Hanin pannukahvia! Se on kauheaa! Ihan liian vahvaa ja vatsaakääntävää. 

 

Hanikin on nyt etätyöskentelyaikoinaan juonut kanssani purkkikaupalla pikakahvia. Se ei korvenna vatsaa. Nyt pikakahvia menee ihan purnukkatolkulla! =D 

 💚 💚 

 

Kupilkoja on testattu 

jo eräänä aurinkoisena talvipäivänä.