Kun pihalla ei ole enää puuhaa

Voi taas istua lämmittävän takan ääressä, 

kuunnellen takkapuiden pauketta 

 ja neuloa sukkia ja virkata kaikkea, 

vaikka pukinkonttiin, 

vaikkei joulun ihmeisiin enää 

edes uskoisi. 



Nuo Niina Laitisen ideoimat 
ja miun hieman tuunaamat ja liian isoilla 
puikoilla neulomat Metsäretkisukat 
ovat jo pukinkontissa, mutta jäivät 
kuvituskuvaksi.  

Sukkia piti välillä sovitella jalkaan. 
Kuvassa kärjet vielä neulomatta. 
 

Välillä on päästävä metsään. 

Ainakin viikonloppuina 

ihan kahdestaan. 
Tai sitten suuremmalla porukalla, 
mikä vielä hauskempaa. 

Ihanaa että iltoja voi valaista 

jo kaikella mahdollisella. 

Viis siitä jos joku mieltää 
ne jouluisiksi valoiksi. 

Naapurillakin on palanut 
terassin reunoilla lamput  
jo monta vuotta kesät talvet. 

Pitää hiukan komentaa pelakuita 

olemaan kasvamatta hujopeiksi, 

sillä kohta ne peittävät viherverhona 

koko ikkunan. 

Ei silti, ei sekään minua haittaisi 

vaikka kasvaisivatkin 

kuinka isoiksi. 

Talven keskellä 

tulee kuitenkin 

vihreyttä ikävä.