Tämän kesän keijunmekko

Rhodochiton atrosanguineum 

Vasta nyt inspiraatio 

ja valo olivat kohdillaan 

ja keijunmekon kuvista 
tuli kelvollisia blogiinkin. 

Pidän keijunmekon kukista sitten, kun 

niistä on tipahtanut se hassu keskus pois. 

Varmaan huomaat vaikka tästä tai seuraavasta kuvasta 

mitä tarkoitan. 
Tämä kukan viimeisin versio on se 

todellinen herkkä keijunmekko. 

Keijunmekko köynnöstäisi jos voisi. 

Aiemmin olenkin laittanut sen kiipeilemään 

mutta nyt se on puoliksi köynnöksenä ja 

puoliksi roikkuu amppelimaisesti alaspäin. 

Kukka kasvaisi jopa kolmimetriseksi 
jos se saisi vapaasti tukea pitkin kiivetä.  

Keijunmekon kukat kestävät sitkeästi 

ihan lumisateisiin ja pakkasiin saakka. 

Olen joskus vielä loka - marraskuussa 
kuvannut keijunmekon kukkia pihassamme. 

Kasvin voisi myös talvettaa mutta 

meillä on liian vähän ikkunapaikkoja 

joten meillä tämä valitettavasti taitaa 

jäädä kesäkukaksi. - Ellen keksi sille 

jostain talvisijoituspaikkaa... 

Tuolla keijunmekko asustaa, pihamökin 

terassin kaiteella. Variksenpoikaset, ne 

nyt jo aikuisen linnun kokoiset, 
yrittävät joskus syödä kukkia, 
ennen kuin ehdin häätämään

ne vintiöt pois kaiteelta kukan 

kimpusta.