Merkillisen symmetrisesti ruudutetut
kirjopikarililjat lumoavat ensimmäisten joukossa
pihamme kesäkukkien kavalkadissa.
Ne ovatkin jotenkin aivan erityisiä.
Muita tulppaaneja odotellessa
voin ihailla vaikkapa tätä herkän roosaa yksilöä.
Ensimmäinen valkoinen narsissi on
jo puhjennut kukkaan. Se on vallan ihana.
Pikkusydän, Dicentra,
olisi kannattanut alunperin
istuttaa ihan vaan jonnekin nurmikolle,
koska sen kukinto kestää vain hetken,
se ei pahastu vaikka sen kukinnan jälkeen
leikkaa ja viimeisin mutta ei vähäisin syy
on että se on erittäin herkkä ja kova leviämään...
Nyt sitä on kukkapenkissä
kaikkialla...
Yksi viime vuoden orvokeista.
Ne säilyvät ihmeen sitkeästi elossa selviten
jopa talvesta.
Jostain blogista luin, että keväällä ostetut orvokit
on kukinnan jälkeen tapana heittää tunkiolle!
Kauhiaa tuhlaamista!
Ikinä en ole heittänyt orvokkeja pois kesken kasvukauden,
Ikinä en ole heittänyt orvokkeja pois kesken kasvukauden,
vaan kun ne venähtävät jossain vaiheessa pitkiksi,
leikkaan ne alas, ja kohta ne kukkivat jälleen entistä ehompina.
Ne voi myös istuttaa johonkin syysasetelmaan,
koska orvokki kestää erinomaisen hyvin pakkasta.
Syksyllä ne kannattaa siirtää maahan kasvamaan
jos haluaa niiden säilyvän seuraavaksi kevääksi.
Yrttipenkissä on tarjolla jo ruohosipulia
ja suolaheinää.
Suolaheinäni ovat
ihan luonnonmukaisia.
ihan luonnonmukaisia.
Ne on siirretty juuripaakkuineen muualta
pihasta kasvamaan erityispaikkaansa.
Keitto ei maistu keitolta ilman lipstikkaa.
Tämän yrtin alut olen aikoinaan saanut
Mamaltani.
Hänen kesäpihallaan kasvi kasvaa
minun mittaisekseni. Meidän pihalla
yrtti kasvaa hieman lyhemmäksi. =)
Minulla ei ole niitä multasormia...
Ensimmäiset lemmikit kurkistelevat maailmaa.
Lemmikeille talvi oli kova. Niiden alkuja oli vielä syksyllä
ihan ruhtinaallisesti mutta vähäluminen talvi taisi
palelluttaa tuhannet alut...
En älynnyt lapioida lisää lunta
kukkapenkkien päälle... =/
Nyt lemmikki on pihallamme
melkoinen harvinaisuus.
Tässä nyt kuitenkin sekä vaaleanpunainen että
vaaleansininen älä unohda minua- kukka.
10 kommenttia:
Oih.... ihanaa orvokkeja ja lemmikkejä! Minä olen yrittänyt katsella, että koska täällä alkaisi lemmikkien kukinta... niitä ihania pieniä "älä unohda minua" kukkia.
SS
Huomenia Sukulaissielu =)
Mutta mitäs sanot liljoista? =)
Lemmikit laitoinkin esiin ihan sua ajatellen, kun muistin siun niistä pitävän. =)
Nuo kirjopikarililjat ovat kyllä kauniita!
Minäkin viime vuonna istutin tuota pikkusydäntä, mutta eipä taida sekään nousta enää...myyrät, kun ilmastoivat kukkapenkkini.
Voi ei! =(
On aina kurjaa jos joku tuhoaa istutukset...
Pikkusydän on kyllä aika sinnikäs kaveri. Toivotaan että siitä osa ainakin olisi jäänyt henkiin ja se leviää tosi nopeasti.
Hah iloitkaa siel etelämmpänä =)) vasta täl viikol bongasin ekan voikukan. No tuli yksi pikkumies ja toi Tönön pihalta sinililjoja (LukaTuholainen siis).
aa niin t. Gina
Heips Gina!!! ♥
Minä näin eilen täällä ensimmäiset voikukat kun ajelin jo ekaa kertaa nurmikot mataliksi. =)
Ja Tönöstä kyllä tunnistin... ♥
Scillat olivat ihan kuin terveiset... ♥ You know...
Liljatkin ovat ihania... ja äitini nimi on Lilja... lukkarinrakkaus ;-D
Lemmikit ovat minun lempparivillikukkia. Äiti on joskus maalannut minulle lemmikkiteekupit jotka ovat kovin rakkaat.
SS
Villit lemmikit ovat vaan kovin pienikukkaisia. Puistolemmikit ovat vähän näyttävämpiä. Oi mutta Lilja on tosi hieno ja kaunis nimi. Harvinainenkin! Mie en ainakaan tunne ketään Liljaa. Pari Orvokkia kyllä tunnen... Ja yhden Rosen. :)
Kirjopikarililja on kyllä kasvi, jota jaksan vuosi toisensa jälkeen ihmetellä. Miten luonto voikin tehdä noin ihmeellisen kuvion.
Aivan! Samoin! Kuvissani ei nyt oikein kunnolla erotu se hassu shakkiruutukuvio kuvattuani nämä tuulessa. =)
Lähetä kommentti