Ruusunmekko kutsui kertomaan millaisia toiveita, unelmia ja lupauksia me bloggaajat olemme suunnitelleet vuodelle 2016.
En tee juurikaan uudenvuodenlupauksia.
Päivä kerrallaan elämällä
ei panikoidu. =)
Toiveenani olisi että ensi kesänä pihamme olisi kaunein ikinä.
Sydämellinen kiitos avusta kaikille teille jotka täällä meitä auttamassa olette käyneet.
Pihassa ei ollut muuttaessamme muuta kuin huonokuntoisia, pitkälti yli satavuotiaita puita ja pieni keko Valamonruusuja, joiden määrä nyt on kylläkin moninkertaistunut.
Jättipuut jouduimme valitettavasti kaatamaan mutta istutimme enemmän kuin tuplasti uusia kaadettujen tilalle, samoin pensaita, pensasaitakasveja, yms.
Hedelmäpuita on pihassa yhdeksän kappaletta. Niitäkään ei aiemmin ollut yhtään. Mansikoita on parissakin paikassa. Mansikka kasvaa hyvin tässä pitäjässä.
Kukkiakaan ei ennen ollut pihassa lainkaan. Nyt on perennoja, laidasta laitaan. Erityisrakkaita ovat nuo pionit. Sipulikukkiakin on nyt vaikka kuinka. Sipulikukkia lisäilen aina syksyllä sinne tänne.
Erityiskiitos ystäville ja tuttaville puu- ja kasvilahjoista.
Unelmani olisi että pihasta kasvaisi
oikea pieni puutarha.
Nyt tässä on jo hyvä alku.
Nyt tässä on jo hyvä alku.
En mie juur muuta nyt unelmoi.
Mitä nyt puutarhaunelmia on aina olemassa jossain sielunsopukassa.
Olin päättänyt etten tänä keväänä laita multapurnukoita minnekään mutta saapas nähdä... =D Paras kun ei koskaan sano ei koskaan...
Muiden blogien jutuissa haastellaan laittamaan (ainakin) kuusi kuvaa kesästä, ja minä tosi hyvämuistinen hoksasin sen vasta nyt! Tähän aikaanhan niitä kesäkuvia itse kukin kaipaakin. Voi kuvia katsellessaan samalla haaveilla...
kesästä!
Kesäksi tietenkin kylvän myös yksivuotisia kukkia perhosten ja ihmisten iloksi niiden valmiina ostettujen kesäkukkien lisäksi, joihin marketeissa ja toreilla joka kevät sorrun...
Kukat ovat sielujen laastaria
-Una Reinman
-eli ihan oma kirjoitus! =)
Ups, tulipas tekstiä ummet lammet.
kuvat ovat tämän kesäisen haasteen myötä
kesämuistoja pullollaan.
Ja ensi kesässähän
se pyörii jo ajatus,
se pyörii jo ajatus,
ainakin minulla!
9 kommenttia:
Ihanan pihan jätät uudelle omistajalle; siitä on hyvä jatkaa ja rakentaa lisää. Varmasti uusi omistaja on aivan haltioissaan ja innoissaan tutkimassa mitä pihaan putkahtaa. Fasaanitkaan ei taida tällä pakkasella liikkua :-P joten sipulitkin saa rauhassa nyt nukkua jotta keväällä sinua ilahduttaa kukkimalla kauniisti. Toivonkin, että piha järjestää sinulle keväällä ilotulituksen ja saat nauttia, kuvata ja hoivata hetken vielä näitä kasveja.
SS
Kiitos, kun vastasit haasteeseen. Ihania kuvia, hymy tuli jokaista niistä katsellessa. Voi miten kauniisti pystyt suhtautumaan ajatukseen puutarhanomistajan vaihdoksesta. Toivottavasti uusi haltija ymmärtää arvostaa sitä mitä olet tehnyt ja yhtä hyvällä maulla jatkaa eteenpäin. Ihanaa uuden alkua sinulle <3
Oi! Sukulaissielu, siun sanasi olivat kuin lämmin lohtuhalaus! Kiitos! ♥
Fasaani ei jaksa kaivaa jään ja lumen alta kukkasipuleita vaan odottaa kevääseen ja lumen sulamiseen. Näin sydäntalvella se taitaa olla tiiviisti puolisonsa (tai monikossa: puolisohaareminsa) kanssa lepäilemässä jossain suojaisessa paikassa. Keväällä minulla onkin sille yllätys: kanaverkkoa sipulikukkien päällä. =)
Talvella enemmän haittana ovat rusakot jotka ovat jo ehtineet pistellä poskiinsa mm juhannusruusuja ja vaaleanpunaista ruusua... =/ Ihmettelen, miten niiden sisuskalut kestävät ruusujen piikkejä? Outoja otuksia.
Mutta juu, kyllä pihaan pitäisi keväällä jälleen ilmaantua vaikkas mitä.
Tihulaisista huolimatta! ♥
Kiitos siulle haasteesta! ♥
Meillä on lähinnä miehen liian pitkän työmatkan vuoksi tulossa tämä paikkakunnanvaihdos nyt eteen.
Voi, pihan rakentaminen on vain murto-osa siitä, mitä tässä talossa on tapahtunut näinä viitenä vuotena. =) Piha on ollut sellainen lepopaikka sen talossa tehdyn työmäärän vastapaino. Hyvästä mausta en niin tiedä. =D Kunhan vaan kokeilin, kasvaako jokin jossain tietyssä paikassa... =))))
Kyllä kesää passaa tällaisten pakkasten aikana miettiä ja suunnitella. On edes lämmittäviä ajatuksia :-)
Oon niin samaa mieltä! =) Tänäänkin pikkasta vailla -30 pakkasta... Huh. Kun vetää toiset villasukat jalkaansa ja villatakkia päällensä niin kesäinen kuva tuo sieluun edes lämpöä...
Viidessä vuodessa ehtii luomaan taloon ja puutarhaan . . . monenlaista mukavaa. Moisesta on montakin omaa kokemusta . . . matkan varrelta. Luopumisen tuskaa hälventää uuden kohtaaminen. Ja sen tekeminen liennyttää. Nytkin meillä on haussin ja pihapuiston perusparannus menossa . . . jo kahdeksatta vuotta. Vaan, nukketalo on pysynyt perusmallillaan.
Heips! Ihanaa että nukketalo on ollut mieluinen!
Mamani ilahtuu aina kuullessaan, että nukketalolla on käyttäjiä ja että siitä pidetään. ❤
Ihmisellä näköjään pitääkin olla käsillä jos jonkinlaisia projekteja, jotta elämä olisi mielekästä. Onnea teidän projektillenne. :)
Suunnitteletteko paljon asioita paperille tai tietokoneelle talven aikana?
Kiitos kommentistasi, Una.
Vastailen / kommentoin . . . tulevissa postauksissa.
Kaikkea kivaa + hyvää olevaan jah tulevaan :)
Lähetä kommentti