Vuosia sitten
tänne muuttaessamme yhdessä lähipihassa
oli autio
ja pahasti rikkinäinen talo pihapiireineen.
Se on ollut ainoa jonkun koti tässä kylässä,
kaikkina näinä vuosina, jonka pihamaalla
olen kävellyt ja ihaillut.
Ja kuunnellut
Ja kuunnellut
menneiden vuosien kaikuja.
Talo purettiin ja pihamaan kaikki muutkin rakennukset,
mutta puutarhasta on yhä rippeet jäljellä.
Kun märkätilaremonttimme oli sotkuisimmassa vaiheessa ja omat voimat ihan lopussa,
sain voimia käyskentelemällä aution pihan omenapuiden alla kasvavien puistokaunokkien
ja unikkojen seassa kulkeville poluilla.
Samaa pihaa vuodelta 2012...
PS:
Tänään on Älä astu ampiaisen päälle -päivä...
8 kommenttia:
puistokaunokkeja kasvaa myös tässä pihassa, jossa olen paossa omaa kylpyhuoneremonttia yli 600 km:n päässä kotoa. Muutama unikkokin on, mutta sade vie kukat heti niiden auettua. Juhannusruusu on täydessä kukassa. Voimia sinulle remonttiin...
No aivan IHANA autio puutarha ♥
Hih...älä astu ampiaisen päälle päivä..DD Meilläkin on tuossa lähellä autiotalo. Talo on siinä ja sinää, että vielä pysyy pystyssä...sokkeli pahasta hajonnut. Sen pihalta tuli keväällä haettua oksia maljakkoon. Luumupuun ja omenapuun..
Miten ihanan näköinen villinä rehottava puutarha. Siellä viihtyvät varmasti myös keijut.
Jotain siellä leijui jo aiempina kertoina kun siellä käyskentelin. =) http://hallatar.blogspot.fi/2011/10/kummitustalo-ja-sen-pihapiiri.html
Se sattuu vietävästi. Olen lapsena astunut ampiaisen päälle...
Se talo, joka siinä aluksi oli, oli hyvin kaunis... <3
Kiitos, voimia tässä jo tarvitaankin kun remonttia on nyt kulunut kuukausi... Huh.
Lähetä kommentti