Tuparit

Jatkoa Unan ja Laten pienille häille: 

 
Meinasimme myöhästyä 
kaiken valmiiksi saamisessa.
Monta ihanaa etukäteen suunniteltua ideaa 
jäi toteuttamatta
ja tärkeitäkin asioita kokonaan tekemättä,
aika kun loppui vähän kesken 
ja muutenkin vastoinkäymiset 
iskivät juuri nyt... 

Ihan viimeiseen asti toivoin 
yhtä ihmettä, jota ei sitten ilmaantunutkaan...  💔

 
Siksi järjestelyt eivät oikein 
onnistuneet... 

Vieraista muutama oli jo terassilla
kun minulla vielä oli esimerkiksi keittiö ihan sekaisin ja
hätäpäissäni piilotin ylimääräisiä tavaroita keittiön vetolaatikoihin!

- No ei se muuten mitään,
mutta moneen kertaan huomasin illan mittaan jonkun ihmisen
etsivät niistä laatikoista jotakin, esimerkiksi kesken loppuneita ruokailuvälineitä,
varmaan hiukan ihmetellen sitä muuta mitä sieltä löysivät... 

- Eräät etsivät niistä kuulemma sokeria...=D

Yksin oli vähän vaikeaa muistaa kaikkea, kuten esim sitä että joku juoksin sokerin kanssa kahvinsa. Hups. Sen kahvin keittämisessäkin meni vähän aina aikaa... 

Pöytäkoristeiksi olin nyhjännyt tällaisia...

Piti minun jotain muutakin niihin vielä
ennen juhlaa laittaa mutta aika lopp... 
Jäivät sitten tuollaisiksi.

Pöytäkynttilöissä oli tällaisia, 

joskus aiemmin kesällä askarteluliikkeestä bongaamiani
pahvisia kauniita valkoisia koristeita pienten snapsilasien ympärillä.

Veljeni ja  äitini toivat ystävällisesti etukäteen terassille lainaksi pöydän ja tuoleja, 

kun meillä ei sellaisiakaan oikein ollut, sekä pinokaupalla ihania lämpimiä shaaleja 

ja torkkupeittoja, jotta ulkona oleskelijoille ei tulisi kylmä. 

Heiltä saimme myös paljon kivoja lasipurkkeja, 

joihin laitettiin kynttilöitä palamaan sinne tänne, kun

syyskuussa illat ovat jo pimeitä. 

Itse kynttilöitäkin saimme äidiltä ihanan kuorman.   

Koska oli samalla Omenan päivä,
oli terassi koristeltu äitini mökkipuutarhasta tuoduilla omenilla.

Terassikoristeina oli mm esikois-Jaken virolaiselta kirpputorilta
(näkyvissä ylhäällä terassikuvassa) löytämät värikkäät juhlalamput.

 Tuntuu, että se päivä hyvinkin 
oli kesän viimeinen 

 

 Onneksi terassille jo kasvaneet köynnökset
ja muut kasvit olivat vielä suht kelpoisia koristeiksi...

Hani viimeisteli viimeiseen viikkoon asti terassia,
rakentaen viimoiseksi väliaikaisen suojuksen ilpun
ulkoyksikölle joka nyt siis sijaitsee osana terassia.
Suojuksen tarkoituksena on toimia myös tavallaan
pöytänä ja kädenalusena.
Siihen olin suunnitellut suolaisten tarjoilupöydän.

Tarjolla oli mm suklaakakkua ja kermakakkua...

Leivoin etukäteen gluteenillisia, laktoosittomia ja gluteenittomia... 

 Kuvaajamme on napannut keittiön makeasta kahvipöydästä 
kuvan hieman liian aikaisin
ja siitä puuttuu vielä osa tarjottavista... =) 

Vanha kaunis pitsimäinen tarjoilukulho 

sai metsänvihreän satiininauhakoristuksen
ja gluteenittomia omatekoisia keksejä.

Äitini teki 

valtavan herkullisen voileipäkakun, sekä suloisia snac-tikkuja! 

Ainokainen leipoi juhlaamme marenkeja, (tai ainakin luulin niin, oikeasti hän nappasikin ne lähtiessään mukaansa seuraavaan paikkaan???) 

Jake valmisti meille tiikerikakun,
Miihkali ja Satunen toivat pari muuta omatekemäänsä kuivakakkua. Kiitos Muruset!

Satunen ja Miihkali auttoivat myös valmistamaan
kanssani juhlapäivän aamuna muutaman kulhollisen salaattia.

  
Ruokahan 
on puolet juhlaa. 

Siskoni Maippi toi meille tullessaan
aivan valtaisan upean ja uhkean liljaruusukimpun! 

Kimppu juhlisti koko tilaisuuden! 

Sattumalta olimme siskon kanssa valinneet
valkoisia ruusuja koristamaan tätä hassua pikku juhlaa. =) 

Emme huomaneet laittaa edes
musiikkia soimaan.
Alunperin meillä piti olla trubaduuri... Mutta hän ei sitten saapunutkaan.

Mutta luulen siitä puheensorinasta,
jonka kuulin juostessani edes takaisin
sinne tänne, keittämään kahvia,
nostamaan maljaa,
viemään ruokia, tiskaamaan, 
hakemaan lapsille laastaria, jne,
ettei musiikkia sitten varmaan edes kaivattu...

Mutta minä kaipasin sitä alkuperäistä suunnitelmaa ja yhtä rakasta ihmistä... 💔Se teki minut murheelliseksi...

Vieraslistalla oli perhettämme, 
ihania lapsuudenystäviä,
unohtumattomia kurssikavereita, 
sukulaisia,
heidän puolisoitaan ja lapsiaan.

Noin puolet saapui... 

Kiitos heille!  

 

Joillekin Hani soitti etukäteen varmistaakseen ovatko tulossa mutta hänelle sanottiin Ai se? Olin jo unohtanut! Joo, ei olla tulossa!  

❤ 

 

Jokaiselle vieraalle nostimme 
heidän saapuessaan maljan ja he meille.
Late kertoi vieraille jossain vaiheessa vielä
 senkin, että nyt niin kuin juhlittaisiin 
samalla myös meidän häitäkin...

Jotkut ilostuivat, jotkut hämmästyivät 

- ja eräs jopa suuttui, käveli kengät jalassa meidän kotonamme sisätiloissa ja kiukutteli... 

Myöhemmin iltasella saapuneet Laten tädit 
olivat ihania! 
Kuin kolme hyvää haltijaa, jotka halasivat
ja naurattivat minua, vähän väliä silmäänsä iskien
ja toivottivat moneen kertaan halauksin
tervetulleeksi sukuun, poskisuukkojen kera.
Ah, kiitos teille ihanat, sydämestäni! Saitte mut hieman piristymään murheen alhostani! 

💗💗💗

Laten tätejä piti loppuillasta estellä alkamasta
tiskaamaan keittiön valtaisaa tiskivuorta.<3

Suurin osa kuvista on Miihkali-pojan ottamia.
Jake-poika esitteli kaikille halukkaille pihassamme sattumalta ollutta sivuvaunullista prätkäänsä ja
pyörään ja sen sivuvaunuun istahti yksi jos toinenkin kuvattavaksi. 

 

 

Meistäkin tuli hassuja kuvia sivuvaunullisessa, 

mutta Polaroid-kamera ei ehkä ole hyvä idea häävalokuvaukseen... Sillä nämähän olivat tavallaan tupareiksi naamioidut hääjuhlat ystäville & sukulaisille. Se eräs henkilö vaan ei tätä ymmärtänyt. 

****************

Harvalla 
muuten
on kaksia
hääjuhlia.


**************** 

Lahjoiksi saimme mm perinteisen leipä ja suola- tupaantuliaislahjan. 
  Ihanaa teetä, kahvia, kulhoja, kaikenlaisia ihastuttavia tavaroita, ja astioita sekä koriste- esineitä ja mm kivoja jakkaroita vieraiden varalle, juuri meidän keittiöön sopiva suutarinlampunvarjostin,
suloisia kynttilälyhtyjä,
kynttilöitä, ja kauniita keittiötekstiilejä.

Kiitos kaikille, näistä ihanista lahjoista.
<3 

 

Viherkasveja saapui sisaruksiltani.  

❤ 

 
Omena- ja kirsikkapuut kahden
tuijan kanssa sekä syyshortensiat,
odottavat istutusta! 

 

 

 

Siskoni Maippi - jolla pitäisi 
ehdottomasti olla oma kukkakauppa- 
oli solminut ihanat hääaiheiset ruusukkeet 
jokaiseen lahjakasviin... 

Awww!  

❤

Samoin meille saapuivat mm nämä lahjakukkasipulit!
Kukkasipuleita saimme moneltakin vieraalta,
 jotkut olen ehtinyt jo istuttaa maahan! 

Erittäin mieluisia lahjoja. <3
Ihanaa! 

Saimme myös lahjaksi
- kiitos vaan -
muutamia S-kaupan lahjakortteja, 
melkein sen verran,
että voimme ostaa yläkertaan 
haaveilemamme edullisen varrellisen rikkaimurin 
koska nuo sisäportaat ovat jyrkät raahata
suurta imuriamme ylös ja alas.  

-Vähältä-piti-tilanteita-
on jo sattunut ison imurin kanssa...

Olin etukäteen suunnitellut, että joku Muruista hoitaa Kiitoskasseja,
joita olin väsäillyt valmiiksi pienen oman runoseni kera... 

Itse sitten juoksin välillä kasvariin kassien ja kunkin vieraan kanssa... 
Kasseihin piti laittaa kasvihuoneesta muistoksi perennantaimia,
ja lapsille tikkareita, mutta osa vieraista ehti karata kotiin
ja osalle jäi tarjoamatta kiitoskassia
lähtöhaleissa kokonaan...

Voi plääh!
Oisko mekin tarvittu kaasoja ja bestmanneja...? 
No ei meillä kyllä ollut mtn polttareitakaan. =) 
 
Niinpä meillä on vielä muistona kiitoskasseja
vino pino jäljellä,
sekä tikkareita ja niitä kukkapotteja...

Täytyy varmaan istuttaa ne omaan pihaan...

Ei niitä tikkareita mutta ne kasvit... =) 

Puolet korttipinon korteista
toivottavat onnea uuteen kotiin
ja puolet onnea häiden johdosta. 
=D

Värikkäin juomalasein (tässä jo pestyinä juhlan jälkeisenä päivänä) toteutettu kynttiläkuja johti meille lähitehtaan pihasta, jota olimme saaneet luvan käyttää parkkipaikkana.

Hani oli tehnyt teiden varsille muutaman opastetaulun. 
Meidän pihaamme ei olisi mahtunut niin paljon autoja.

Ulkoportaiden valaistusta...

❤

 Rääppiäisiin ja Laten työpaikallekin riitti
vielä kokonaisia suklaakakkuja.  

❤ 

Opin juhlasta muutaman asian: 

-Istumapaikat kannattaa etukäteen 
 merkitä pöytiin, niin saat toimivia ja kivoja 
pöytäseurueita, eikä osa porukkaa 
karkaa pöytäseuransa vuoksi pois
heti kahvit juotuaan.

-Sinun ja rakkaasi istumapaikka pitäisi 
olla myös siellä vieraiden keskuudessa,
ettette itse juokse tukka putkella 
pitelemässä kaikkia naruja käsissänne, 
koska
- usko minua - se ei onnistu!!!

Äläkä yritä tehdä kaikkea yksin,
silloin et ehdi lainkaan istahtaa vieraidesi 
kanssa juttelemaan, syömään, 
kahvittelemaan, 
et ehdi edes pukeutua, 
saati kammata hiuksia... 

 

Saat myöhemmin sitten kuulla ulkonäöstäsi... 

Ja hei - Keittiöön kannattaa palkata 

reilusti avuksi vierastyövoimaa, koska jonkun pitäisi tiskata ainakin ne muutamat ruokailuvälineet, jotka olivat loppu koko ajan.

- Niitäkin piti saada lisää lainaksi alunperin yhdestä paikasta, mutta ei niitä sitten saapunutkaan enkä älynnyt hankkia kertakäyttöisiä... 🥴

Kiitos silti kaikille teille, 
jotka olitte mukana näissä meidän 
vähän vinksahtaneissa 
juhlissamme. 




PS: 

Koska kutsutuista ja odotetuista saapui vain puolet, 
meille jäi puolet kiitoskasseista, joita ensin säilytin 
jostain ihmeen syystä tallessa. Myin ne sitten vihdoin 
kaikki loput eurolla kahden kuukauden mittaisella 
kirpputorivuokrapöydällämme keväällä 2016, kun laitoimme ensimmäisen kerran Punaisen Pikkutalon myyntiin. Talo tosin ei silloin vielä mennyt kaupaksi mutta parin vuoden päästä sitten meni...