Kuusen vihreä tuoksu

¸.•☆´¨`☆•.¸¸.•☆´¨`☆•.¸¸.•☆´¨`☆•.¸

 

Ihan väkisin niitä joululauluja tulee lauleltua 

varsinkin kuusta perinteisillä koristeilla koristellessaan.
Nyt, kun se kadonnut muuntajakin kuusenvaloille löytyi. =)
Se oli jotenkin mennyt kuusenkoristelaatikkoon, jonne se ei
todellakaan kuulunut, koska kaikelle jouluiselle on
kolme pahvilaatikkoa varattuna, ja kuusen koristeet ovat
ihan omassa laatikossaan...
Mutta anyway, pääasia että muuntaja löytyi. 

Meidän kuusemme on pikkuruinen 

ja sen alle piti laittaa 

pikkuinen jakkara 

että kuusi olisi pidempi, 

mutta kyllä se oikeasti metsän vihreydelle 

ja joululle tuoksuu. 

Ah, tosiaan sitä tuoksua, 

kun kuusi talviunestaan sisätiloissa sulaa ja 

alkaa luovuttaa tuoksuaan. 

 

Tosin kuusen tuoksusta tulee ikävä kesää, 

metsiä, 

ja sitä tunnetta paljasjalkojen alla, 

sammaleissa astellessa.

Koska pikkuinen kuusi oli hieman kalju, 

se kaipasi jotakin ihan erityistä. 

Joten mie laitoin sille hellästi 

suuren silkkisen rusetin somistamaan 

pikkuista 

- mutta hyvin janoista -

joulupuuta. 

 Metallinen kuusenjalkamme meni rikki 

viime keväänä pihamaalle jäädyttyään 

sen viime vuoden ihanan kuusen jalkaan... 

Mutta hätä ei ole tämän näköinen. 

Kannattaa syksyllä laittaa talteen kiviä, 

joilla saa kiilattua johonkin isompaan ruukkuun 

maljakon, johon kuusen jalka työnnetään 

ja johon vielä siihenkin tulee pieniä 

mutta terhakoita kiviä 

pitämään koko kauneus pystyssä. 

Ja eikun sekaan vielä vettä. 

Kyllä se siitä.

Ulkona puhalsi yöllä Seija-myrsky, riehuen pihalla 

kaiken mahdollisen kimpussa jonka se vaan sai liikkeelle, 

heitellen niitä kaikkia joita Oskari ei Einon kanssa saanut 

mm pihamökin kuistilta vielä revittyä tai kumottua, 

mutta sisällä on lämmintä ja kotoisaa.

¸.•☆´¨`☆•.¸¸.•☆´¨`☆•.¸¸.•☆´¨`☆•.¸¸.•☆´¨`☆•.¸

Eilen paisteltujen piparkakakkujen tuoksu leijuu vielä tuvassa.