.
Kristiinan blogissa odotti haaste, jossa pyydettiin kertomaan
omituisia tapoja. Minullahan ei muuta olekaan kuin omituisia tapoja! =)
"Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi (5) ihmistä, jotka haastan tekemään saman perässä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."
1. Puhun usein liian hiljaa. (Ja omituisesti! ;D ) Jos joku käskee miun puhua kovempaa, hiljennän vaistomaisesti ääntäni entisestään. Jo kouluaikoina kävi niin. En uskaltanut olla huomion keskipisteenä.
Joskus pienenä Miihkali ei kuullut mitä hänelle toiseen huoneeseen huutelin ja hän vastasi: "Ihan kuin sä oisit sanonu mato-mato, etana-etana."
Ja nuo kuolemattomat sanat lausutaan miulle nykyään aina, kun mun puheesta ei saa selvää. Unissanikin juttelen jotain yhtä omituista. ;D
2. Olen jo kertonutkin, että kylmä maksalaatikko on suurta herkkuani, mutta nyt siihen maksaherkkulistaani voi lisätä vielä kylmän maksamakkarankin. Se on hyvvee. Ainakin jos hammasta särkee eikä voi syödä leipää sen makkaran kanssa. =) Tai sitten maksanhimo on jonkinlainen puutostila? Raudanko?
3. Minulla on paha (ja omituinen) tapa puhua innostuneena toisten puheen päälle ja keskeyttää se, mitä toinen oli sanomassa. Sitten se toinen ei enää muista mitä hän oli sanomassa... Soriii!
Erakolla ei siis ole edes small-talk-tapoja.
4. Minulla on omituinen tapa pelastaa jotain roskiksesta. Nyt viikonloppunakin näin, että joku oli heittänyt vaaleat käytävämatot roskakatokseen, mutta Hani oli silloin vieressäni, ja kielsi ehdottomasti koskemasta mattorulliin, kun olisin kurkistanut missä kunnossa matot olivat.
-Jokin syy sille on että ne on tänne heitetty, Hani selosti ja veti mut päättäväisesti pois roskien luota. Ei auttanut vaikka mutittelin, jotta matot oli jätetty lattialle, joka tarkoittaa että ne saa kuka haluaa.
Maanantaiaamuna muistin matot kymmenen maissa ja kiirehdin roskapusseineni paikalle, mutta jäteauto oli juuri käynyt, ja kuski nostanut ne mattorullatkin kyytiinsä. Surkeus. Ja mie olin jo suunnitellut levittäväni ne parvekkeelle. Sille pitkälle ja kapealle, jossa lattiassa on kadunpuolella iso rako, josta tuulee pyykkitelineeseen niin, että siinä kuivumassa olevat sukat sujahtavat alas siitä raosta kadulle... Kas onhan sekin omituista, jos kadulle sataa sukkia. =)
Olin jo siis mielessäni ratkaissut yhden ongelman, mutta nyt se onkin yhä ratkaisematta.
5. En halua mennä suureen ihmismassaan mukaan. Tungokset kauhistuttavat ja ahdistavat minua. En takuulla nauttisi samasta syystä myöskään jostain rokkikonsertista tms ruuhkaisesta tilanteesta. Tuo norsu kuvaa hyvin arkaa minääni. Se katselee silmät pyöreinä kaikkea kalabaliikkia. Arka minäni ottaa mukaansa tyynynsä ja pakenee hiljaisuuden vuorille, koetessaan tilanteen uhkaavana. Mitä lie joku psykologi tähänkin sanoisi?
Edit:
Lisään tähän vielä, että EN osaa tehdä pannukakkua!! =)
Teen mieluummin oikean kakun. Se onnistuu paremmin. Mutta
pannukakusta ei tule koskaan muuta kuin kumimatto... =)
Ja pannukakun pitäisi olla helppo juttu... =)
Muutan hiukan haastetta ja haastan mukaan kaikki jotka haluavat kommentoida tai osallistua tähän. Ei tarvitse omistaa edes blogia.
Kertokaa omituisista tavoistanne kommenttilaatikkoon
ja bloginomistajat tietenkin olemassaolevaan blogiinne,
tänne puumerkin jätettyänne. =)
.
16 kommenttia:
Raudanpuutehan se maksan himo on. Minullekin se aina välillä iskee.
En tiedä, pystynkö osallistumaan haasteeseesi, sillä omasta mielestä omituiset tavat ovat ihan normaaleja :) Katsotaan!
Mielenkiintoista oli lukea näitä..Nämä saivat hymyilemäänkin, varsinkin se äänesi hiljaisuus ja että lapsetkaan eivät sitä aina kuulleet..
Totta on, että omat tavat tuntuvat niin normaaleilta, ettei niiden ehkä ajattelekaan olevan omituisia..
Jos keksin, laitan blogiini niistä listan. Ensimmäisenä tulee mieleeni, että haluan aina elokuvissa istua rivillä 3 tai 4, koska useimmat istuvat ylemmillä riveillä. Valitsen paikakseni usein pari paikkaa seinästä keskelle päin, jottei kukaan tulisi viereeni sinne seinän puolelle..
Hih, hauskaa olla olematta omituinen yksin - minullakin on blogissani vastaus ennemmin tulleeseen tähän haasteeseen;)
Minäkin juuri eilen paljastelin omituisuuksiani ja muutakin. Tuo suurien joukkojen "pelko" meissä on samaa.
Tyttäret väittävät että olen alkanut puhua kauhean kovaa, johtuu kai siitä että itse en kuule hyvin.
Sellaisia me olemme, yksilöitä, ja juuri sellaisina kivoja ja tärkeitä - sinä ainakin!
Teen tämän varmaan viikonlopun aikana:)
Tosi hauskaa että moni innostui. =)
Huomasin jossain vaiheessa että olenhan miekin tämän tehnyt jo ennenkin. =)
Ja yhtä omituinen olin silloinkin. =)
Anna:
Auttaiskohan jos imeskelis rautanauloja?
Äsken oli kaksi naulaa suussa kun etsin niille paikkaa
ikkunaverhokotelosta...
Ripustelin pari punaista lyhtyä roikkumaan vanhoihin naulanjälkiin.
Sooloilija:
Niinpäs, mua voi välillä sanoa papupadaksi ja välillä kyselevät jotta mikä on ku oon niin hiljainen.
Vieraassa seurassa yleensä olen hiljempaa. =)
Mie huomasin viimeksi elokuvissa etsiväni
poistoreitit alitajuntaani.
Olikos sekin omituista?
Inkivääri:
Niin, tämä on jo aiemminkin kierrellyt tämä haaste,
näyttäsi oma edelliseni päiväys olevan noin puolentoista vuoden takaa.
Leijonainen:
Meillä se on Nunnukka joka huutaa. =)
Ensin on päivä ihan hiljaista ja sitten tytär saapuu kotiin...=)
Ja hei, sie se kiva olet. =)))
Mutta kiitos. =) *halitus*
Midria:
Tosi kiva. =)
Sitten on jotain puuhaa tiedossa. =)
Tulemme sit kurkkimaan. =)
Moi!!!
Joo Tiku viihtyy hyvin ainoana koirana kivan pariskunnan luona seurana kissa ja Taku muutti pois exäni kanssa uuteen kotiin tonne toiselle paikkakunnalle.
Voivat hyvin ja ollaan koirien takia yhteydeksissä.
Ronjuska
Halaukset!!
Heips Ronjuska! =)
Varmasti ikänsä muistavat siut,
kun olit niiden emäntänä kuitenkin jonkin aikaa.
Koirilla on pitkä muisti. =)
Ne muistavat huonot kokemukset
ja erityisesti hyvät ihmiset.
PS:
Ja kiitos,
halit Ronjuska siullekin. =)
Peikossa ei ole kuin yksi omituisuus ja se on salaisuus :)
Eihän niitä kaikkia omituisuuksia
kannatakaan paljastaa, Isopeikkonen. =)
Meillä näyttääkin olevan samat maksaherkut ...kylmänä tietysti.
Jostain kumman syystä tuo roskisjuttu pisti hymyilemään, kumman tutun tuntuista - aivan kuin olisin elänyt sen ;) Ai niin mie jo tuon kerkisin aikaisemmin listaamaan.
Siis mitä, voiko/kannattaako einesmaksalaatikkoa muka syödä jotenkin muutenkin kuin suoraan rasiasta kylmänä??!!!
No maksamakkaraa ei ainakaan voi.
Meillä oli kerhon grillillä taannoin tästä aiheesta oikein pitkä, syvällinen keskustelukin, ja kylmä maksalaatikko sai vain yhden vastustavan äänen Suurten Gourmet -herkkujen joukossa.
Ja sekin yksi oli häviö Saarioisten mikroeineksille...
Mamma Myy & Tienpäällä =)
Tekin Brutukseni?!
Joidenkin inhokki
ja joidenkin lempiruoka
tuo maksiskin. =)
Niinko valkosipuli.
Tai vaikkapa homejuusto.
Niitäkin syön kyllä
kohtuuden rajoissa. =)
Paistettu kala oisi suuri herkku,
jos sen joku toinen valmistaisi. =)
Mä menen ihan paniikkiin suuressa väkijoukossa. En tykkää käydä silakkamarkkinoilla enkä tavaratalojen alennuspäivillä. Joulurauhan julistuksen kuuntelen Vanhalla suurtorilla yleensä puuhun nojaten... Ja nyt menen syömään maksalaatikkoa, tosin lämmitettynä.
Iines =)
Siekin?
Ollaan samiksii monessakin asiassa. =)
Ja kyllä se maksis on lämmitettynäkin ihan namia.
*söi itse just jauhomuusia ja nakkeja ja masussa on ähky*
Lähetä kommentti