
Katselin talvikuviani arkistoistani ja totesin että
on luonnossa tasan vuosi sittenkin pyryttänyt jonkin verran.
Kunpa Miihkalin tänään alkavalla viiden päivän metsäleirillä
ei olisi ihan kamala sää...
.

Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
8 kommenttia:
Täältäkin lähtee toive, että leiri menee hyvin, mukavassa säässä.
Kiits Sukulaissielu =)
Täällä aurat putsaavat lumia kasoihin...
Huomenta, Hallatar!
Herkän kaunis kuva.
Toivomme hyviä säitä.
Huomenia Taika =)
Sie voit taikoa ja mie loihdin. =)
Yritetään. =)
Toivotaan, että pysyisi pikku pakkanen. Hangessa on kuitenkin mukavampaa kuin loskassa ja märässä!
Tintsi =)
Juur noin Hanikin sanoo...
Miulla ei oo kokemusta talvella teltassa nukkumisesta...
Onneksi heillä on se kamiina...
Kaunis kuva. Koskettava.
Kiits Myy =)
Soon tosiaan jo vuoden takaa...
Lähetä kommentti