Omituinen

.





















Kristiinan blogissa odotti haaste, jossa pyydettiin kertomaan
omituisia tapoja. Minullahan ei muuta olekaan kuin omituisia tapoja! =)


"Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi (5) ihmistä, jotka haastan tekemään saman perässä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."


1. Puhun usein liian hiljaa. (Ja omituisesti! ;D ) Jos joku käskee miun puhua kovempaa, hiljennän vaistomaisesti ääntäni entisestään. Jo kouluaikoina kävi niin. En uskaltanut olla huomion keskipisteenä.

Joskus pienenä Miihkali ei kuullut mitä hänelle toiseen huoneeseen huutelin ja hän vastasi: "Ihan kuin sä oisit sanonu mato-mato, etana-etana."
Ja nuo kuolemattomat sanat lausutaan miulle nykyään aina, kun mun puheesta ei saa selvää. Unissanikin juttelen jotain yhtä omituista. ;D

2. Olen jo kertonutkin, että kylmä maksalaatikko on suurta herkkuani, mutta nyt siihen maksaherkkulistaani voi lisätä vielä kylmän maksamakkarankin. Se on hyvvee. Ainakin jos hammasta särkee eikä voi syödä leipää sen makkaran kanssa. =) Tai sitten maksanhimo on jonkinlainen puutostila? Raudanko?

3. Minulla on paha (ja omituinen) tapa puhua innostuneena toisten puheen päälle ja keskeyttää se, mitä toinen oli sanomassa. Sitten se toinen ei enää muista mitä hän oli sanomassa... Soriii!
Erakolla ei siis ole edes small-talk-tapoja.

4. Minulla on omituinen tapa pelastaa jotain roskiksesta. Nyt viikonloppunakin näin, että joku oli heittänyt vaaleat käytävämatot roskakatokseen, mutta Hani oli silloin vieressäni, ja kielsi ehdottomasti koskemasta mattorulliin, kun olisin kurkistanut missä kunnossa matot olivat.
-Jokin syy sille on että ne on tänne heitetty, Hani selosti ja veti mut päättäväisesti pois roskien luota. Ei auttanut vaikka mutittelin, jotta matot oli jätetty lattialle, joka tarkoittaa että ne saa kuka haluaa.

Maanantaiaamuna muistin matot kymmenen maissa ja kiirehdin roskapusseineni paikalle, mutta jäteauto oli juuri käynyt, ja kuski nostanut ne mattorullatkin kyytiinsä. Surkeus. Ja mie olin jo suunnitellut levittäväni ne parvekkeelle. Sille pitkälle ja kapealle, jossa lattiassa on kadunpuolella iso rako, josta tuulee pyykkitelineeseen niin, että siinä kuivumassa olevat sukat sujahtavat alas siitä raosta kadulle... Kas onhan sekin omituista, jos kadulle sataa sukkia. =)

Olin jo siis mielessäni ratkaissut yhden ongelman, mutta nyt se onkin yhä ratkaisematta.

5. En halua mennä suureen ihmismassaan mukaan. Tungokset kauhistuttavat ja ahdistavat minua. En takuulla nauttisi samasta syystä myöskään jostain rokkikonsertista tms ruuhkaisesta tilanteesta. Tuo norsu kuvaa hyvin arkaa minääni. Se katselee silmät pyöreinä kaikkea kalabaliikkia. Arka minäni ottaa mukaansa tyynynsä ja pakenee hiljaisuuden vuorille, koetessaan tilanteen uhkaavana. Mitä lie joku psykologi tähänkin sanoisi?


Edit:
Lisään tähän vielä, että EN osaa tehdä pannukakkua!! =)
Teen mieluummin oikean kakun. Se onnistuu paremmin. Mutta
pannukakusta ei tule koskaan muuta kuin kumimatto... =)
Ja pannukakun pitäisi olla helppo juttu... =)



Muutan hiukan haastetta ja haastan mukaan kaikki jotka haluavat kommentoida tai osallistua tähän. Ei tarvitse omistaa edes blogia.
Kertokaa omituisista tavoistanne kommenttilaatikkoon
ja bloginomistajat tietenkin olemassaolevaan blogiinne,
tänne puumerkin jätettyänne. =)


.