Siitä oli jo niin kauan, viimoisesta käynnistäni,
nyt kun en ole enää kiireellinen tapaus hammaslääkärille,
ettei hän edes tuntenut minua kun riensi huoneeseensa
syömästä, jossa hän aina on juuri ennen miun vuoroani.
Hoitaja kutsui mut huoneeseen ja hammaslääkärini hämmästeli
että sinäkös se olit.
Meinasin sanoa, että uskallappa kysyä...
Ei onneksi kysynyt. =)
Ei nyt parin kilon kadottaminen ja otsatukka voi noin
paljoa muuttaa naista? Vai voiko? Crohni vähän laihduttaa.
Tuo mukava lupsakka hammaslääkäri mukavine hoitajineen
on saanut hammaslääkärikammoni tiehensä. Tiedän, että
hän puuduttaa. Tiedän, ettei hän satuta tahallaan. Näitä
hampaita on vaan ollut niin vaikeaa korjailla. Haperoita
ja jopa juuristaankin pois paenneita.
Iho on kamalan kuiva ja suorastaan kesii. Vaikka ulkona on
niin kosteaa? Luulisi että sitä ulkoisestikin olisi hehkee jo
sään ansiosta, mutta ei. Niin tuo vettä ja suihkussa seisoskelemista
rakastava tyttärenikin aina manaa, jotta vettä muka pitäisi
nauttia että iho pysyy hyvänä. Kummasti se iho vaan rypistyy
rusinaksi tytölläkin, kun seisoo suihkussa 45 minuuttia.
-Ainakin sormista... =)
Tulomatkalla hammaslääkäristä menin Luhdan tehtaanmyymälään, toiveenani ostaa edullista punaista ulkoilu- tms kangasta keittiön verhoiksi. Jotenkin vaan olen saanut päähäni että tämä keittiö on puna-valkoinen. Myymälässä on ollut aina sellaisia jopa euron metri maksavia ulkoilukankaita joista olen muulloinkin väsännyt halpoja verhoja. Vaan eipä ole enää. Myymälästä oli tullut fiini ja kaunis, kalliiden vaatteiden kauppa.
Vain muutama vetoketju oli jäänteenä kangaskaupasta...
Niisk.
Mutta tulipa päivän reippailu tehtyä kävellen.
Eikä onneksi satanut, vaikka sateenvarjo unohtui kotiin... =D
Edit:
Hammaslääkärissä on aina radio auki.
Ja JOKA kerta on Lauri Tähkää ja Elokerjuuta siitä asti aina kuulunut jossain vaiheessa radiosta, paitsi nyt. Ei Tähkää...
.
