Illalla palelin niin kovin, että piti ihan sen vuoksikin sytyttää kynttilät olohuoneeseen pöytää leikkivän laatikon päälle kynttilälyhtyihin, että olisi lämpimämpi.
Kylmyys tulee kämppään asti kaikista mahdollisista rakosista epätoivoisista tiivistysyrityksistä huolimatta tunkevasta tuulesta, liian ohuella takilla ulkonaliikkumisesta ja määrittelemättömästä haikeudentunteesta.
Olin tosin aamulla levveessä hymyssä joka tuntui korvannipukoissa asti, kun luin blogeista, joissa oltiin minua nopeammin ehditty lukea maailman uutiset, että jonkinlainen vertauskuvallinen pienenpieni hyvitys USA:ssa oli tapahtunut. Toivottavasti se uudistus saa aikaan maailmassa jotakin uutta. Jotakin hyvyyttä. Tuli lämmin olo. Toiveikkuutta?
Onnea Mr Barack Obama.
Matkasin Maman luo linja-autolla halaamaan pientä äitiä ja molemmat silmät kostuen toivoimme, että se uusi ihme maailmassa tekisi tästä pallostamme onnellisemman paikan, sillai välillisesti sen ihmeen kautta.
Paransimme maailmaa muutenkin Maman valmistamien gluteenittomien herkkujen kera. Nam. Kaurakeksejä en tohtinut maistaa, sillä tuo hammaslekurin operoima hammas on yhä hirmu herkkä ja vihlaisee jopa kynnen reunalla sitä koskettaessa, saatikka että puraisisin sillä jotain kovaa. Ehkä se siitä paranoo. Jospa se ärtyi liiasta poran kosiskelusta?
Sain Mamalta tälläkin kertaa, samoin kuin edelliskäynnilläni, tuliaisina astioita Nunnukalle ja Miihkalille, sillä hekin tulevat sellaisia tarvitsemaan jo joidenkin aikojen kuluttua. Pakkasimme astiat autoon ja Mama ajaa hurautti mökilleen jossa oli hirmuisen lehdetöntä. Vain yksi ruusu yritti vielä pitää kiinni itsepäisen sinnikkäästi lopuista lehdistään. Kaunis, siisti pihapiiri lepäili haukotellen, odottelemassa lumipeittoansa että voisi käydä talviunilleen.
Joimme mökillä tiikerin päiväuniteetä. Mama täytti lintujen ruokintapaikkojaan. Minä tirkistelin puutarhaa kameran linssin läpi ja palelin. Lähipellolta tuuli kovasti. Syksyisesti. Takin läpi. Palelu oli omaa syytäni. Olisi pitänyt pukea päällensä lämpimämmin...
Jokin tuulessa oli ärhäkämpää kuin aikoihin.
Illalla, kahden kynttilän valossa, edes lohtufleesepusakka ja villasukat eivät tuoneet lämpöä tarpeeksi paleluuni. Itkin poskeni märäksi 45 minuuttia-ohjelman seurassa. =/
Hani vielä kiusasi tekstiviestillä käyneensä juuri saunassa ja että olipas sauna tehnytkin hyvää.
Mokoma.
Yöunet tässä rauhattomassa talossa jäivät myös kylmän lyhkäisiksi. Sekin paleltaa ja väsyttää silmiä ihan liiaksi. Kuinka jotkut jaksavat pitää aina bileitä tai tapella? Se melu menee läpi korvatulppienkin. Masuunkin koskee enempi. Unettomuudestakin?
.
