Lähdin illalla Hanin mukaan kun hän lähti naapurikuntaan vaihtamaan renkaita autoonsa (miesten logiikkaa pitää vaihtorenkaat niin lähellä, hi hih...) ja auttamaan (ah, italialaisten) kesävanteiden pesussa. Hanin vaihdettua talvitöppöset autoonsa, hänen veljeäänkin moikattuamme ja pestyt renkaat talletettuamme Hani kysäisi, kävisimmekö samalla reissulla Hämeenlinnassa. Hän oli miettinyt, onko se varsinainen linna öisin valaistu ja millaisia kuvia siitä saisi ja kamerakin hänellä oli mukana.
No mikä ettei. Minua ei kotona odottaisi kukaan, kun Nunnukkakin oli teatterissa. (Koulun juttuja.) Mepä lähdimme siis ajamaan auringonlaskua kohti. Pimeyskin ehti tosin jo tulla ja saimme havaita jyhkeän linnan olevan aikas niukasti valaistu. Järven toiselta puolelta eivät kaupunkilaiset öisin pääse kunnolla ihastelemaan omaa uljasta linnaansa. Eivätkö he protestoi yhtään? =) Verkatehdas oli kyllä hienosti valaistuna keskemmällä kaupunkia...
Linnan piha oli hauskaa, lenkkarin pohjan läpi tuntuvaa mukulakiveä. Aika kookasta sellaista. Hieman pienikokoisempaa ja tiuhemmin järjesteltyä mukulakiveystä näin pari viikkoa sitten yhdellä muulla reissullamme, tuollaista kuin kuvassa.
Piipahdimme myös paikallisen kirkon pihalla ja ihmettelimme, miten paljon kynttilöitä olikaan yhä palamassa. Osa niistä toki jo sammuneita tai loppuun palaneita.
Ymmärrän hyvin tunteen, kun Nunnukka-tyttäreni sanoi käydessään kävelylenkillään toissailtana paikallisella hautausmaalla Radiomäellä, että hänen teki mielensä sytyttää ne sammuneet kynttilät uudelleen palamaan. Kuin pieni ihmeidentekijä...
Samanlainen mieliteko miullekin tuli eilen illalla.
Siinä puuhassa olisi vaan mennyt koko loppuilta ja yö.
Sammuneiden kynttilöiden uudelleensytyttelyssä...
Loppuunpalaneille en olisikaan mitään mahtanut.
Keskensammuneiden kyllä...
Niitä linnakuvia hiukan myöhemmin, sillä miulla ei ollut omaa kameraa mukana. Pitänee ruinata kuvaotoksia Hanilta.
Kiveyskuvasta tuli mieleeni sekin, jotta tänään on tässä meidän kaupungissamme suur-markkinat. Kuten aina joka kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona. Tori elää kerran kuukaudessa omaa elämäänsä kuin torien oikeasti aina kuuluisi. Paikalla on helppoheikkejä keksivarastoineen, markkinarinkeleitä ja postikorttien-, puutuotteiden-, rottinkitavaroiden, vaatteiden, hunajan, vohveleiden, paistettujen muikkujen, yms kojumyyjiä.
Tiedossa on väkiryntäystä torille ja sen yli kadunpätkillekin laajentuville myyntikojuille, mahtavaksi jonoksi Sokoksen perinteiseen markkinakahvijonoon, (josta on vaikaa edes koukata läpi niin, ettei saa jonkun käsiveskaa takaraivoonsa, kun luulevat etuilevan =) ) ja ruuhkaksi kaikkiin muihinkin kauppoihin, joissa tietenkin on markkinatarjouksia. Itse pakenen väentungosta Maman luokse.
Edit: Vein savusilakoita markkinatuliaisina mennessäni.
.
