Tai jotakin

.
















Näitä vaahteranlehtiä ei enää ole.
Tai on, mutta ne eivät ole enää puussa.
Ne ovat maassa.
Lentäneet muualle.
Osa jo tiukasti muun roskan mukana kompostissa.
Joksikin muuksi muuttumassa.




Minä otin ja pesin tänään parvekelasit.
Kaksi niistä ei halunnut avautua.
Olivat umpimielisiä ja ne piti pestä sillai
vaikeasti temppuilemalla parvekkeella
kurkottelemalla pitkävartisella
pesimellä kadun puolelle lasin taa.
Miettien katsooko ne vastapäisestä,
miesvaltaisesta toimistosta virnuillen
mun touhuja. Naureskelevat, että vois
ton tehdä helpomminkin. Mutta kun ei
voinu. Lasit eivät liikkuneet kuin sivu-
suunnassa. Eivät avautuneet mulle.

Noo, mie sain ne aika puhtaiksi ja siirryin
kolmanteen lasiin joka oli muiden lasien kanssa
kiltisti supussa parvekkeella.
Sain kadun puolen pestyä ja aloin kääntää
lasia seisten tuolilla ja tukien itseäni siihen
lasiin kun hups...!
Lasi irtosi kannakkeistaan ja meinasi tipahtaa
kadulle ja minä sen mukana.

Vähän aikaa oli sydän kurkussa.

Sain hilattua lasin jotenkin kiskoilleen
toisesta päästään jumiin ja tuin sen tuolin
kanssa seinää vasten ja vein pesuvehkeet pois.
Laitoin hanille viestiä jotta voisko hän illalla
tulla katsomaan lasia vai tarvisko soittaa
kämpän omistajille. No hän lupasi saapua.

Saapuikin. Ihan kiukkuisena. Tämmöstä
ylimääräistä kun järjestin...
Hän sai lasin korjattua kohdilleen ja kielsi
pesemästä. Niin sanoi Mamikin puhelimitse.
Kun tavalliset lasitkin täällä olivat niin lahot
että meinasivat pestessä pudota ja nyt vielä
parvekelasit eivät pysy paikoillaan, niin
on paras, ettei niihin kosketa. Tulee vaan
kenties kallis lasku.
Jos tuuli vie ne, niin se ei ole mun syy...?

Mutta kyllä mää ne nyt pesin. Oikke varovasti.
Ovat nyt puhtahat. Pitäs kuva ottaa.
On NIIN kirkkahat lasit.
Hetken.
En osaa sanoa, pysyvätkö kaupungissa lasit
talvella puhtaampina kuin kesällä?
Sen näkee sitten, kun ei näe enää lasista läpi.
Tjtkn.






Onneksi ei ole enempää ikkunoita. =)