"Älä karehdi niiden iloja
joiden suruja et tunne."
-Tuntematon-
.
29.10.2008
Älä karehdi
.
"Älä karehdi niiden iloja
joiden suruja et tunne."
-Tuntematon-
.
"Älä karehdi niiden iloja
joiden suruja et tunne."
-Tuntematon-
.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
13 kommenttia:
Olipa osuvasti sanottu. Näinhän just on!
Joo kateus on paha sairaus!
Pahempi kuin se mikänkä takia olen eläkkeelläni, sillä eläkeellä oloani kadehditaan.
Hyvää syssyä ;)
Piakkoin pääsen jälleen omalle koneelle ja omalla liittymällä surfaamaan, joten palaillaan ;)
Hyvä kirjoitus, sen kun muistaisimme.
Todella hyvä viisaus! Moni luokallani ihmettelee töitäni ja sitä "miten paljon saan rahaa". Niin just. Parempi ehkä tosiaan olla miettimättä, kaikella on varjopuolensa!
Suomalainen kateus, se se vasta on... Onneksi voi olla usein iloinen ilman rahaakin! Hyvää ja aurinkoista päivää sinulle Hallatar!
Niin totta!
Osuvasti sanottu. Ja onnea lahjalehden saamisesta!
Sooloilija =)
Eikös vain?
Hei Allan, pitkästä aikaa =)
Voi ei. =/
Kuka sanoikaan että kateus on
katoamaton luonnonvara?
Siullekin mukavaa syksyn jtkoa. =)
Tia =)
Niin, itse kukin. Miekin. =)
Hansu =)
Niinpä. Miten siekin rehkit monessa
työpaikassa ja sitten vielä opinnot ja opiskelutyöt päälle...
Huh.
Ja just. Ilman mammonaa saattaa olla onnellisempi, kuin suuren rahakirstun vartijana. =)
Ehlana =)
Niin, edes joka toinen... =)
Inkivääri =)
Oli niin =)
Elegia =)
Kyllä vaan. =)
Mutta lehti siis tulee sillä,
että joka talouteen johon ei lehteä tullut,
jaettiin kuuma tarjous, jossa saa
lehden kahdeksi viikoksi
Sen tarjoaa eräs paikallinen huonekalukaauppaketju. =)
Varmasti moni tarttui syöttiin. =)
Niillä ilon hetkillä saattaa pärjätä taas pitkään.
Viisas lause!
Mk =)
Juuri siun blogissasi vierailin
ja vein Pakinoihin postauksesi.
En jäänyt edes kyselemään lupaa.
Lause oli niin totta.
Koskaan ei voi ulkoapäin sanoa
mitä kukin kantaa sisällään...
Olipa todellakin nerokas pieni mietelmä.
Kirjuri =)
Niin minustakin.
Maistelin niitä sanoja ja
niistä tuli melkein suru...
Jonkun hyvin viisas ajatus.
Tuo on niin tuttua. Jäädessäni työkyvyttömyyseläkkelle kolmannen maksansiirtoleikkaukseni jälkeen, oli sellaisiakin, jotka eivät tulleet läksiäiskahville. Syy siihen oli "laihdutuskuuri"...todellisuudessa kuitenkin kateus. Epäilen, ettei sellainen ihminen haluaisi kuitenkaan "hypätä housuihini". Kateus on kavala tauti. :(
Voi Tarjuska!
Ei voi olla tota että vakavan
/vakavien sairauksien myötäkin voi saada kadehtijoita.
Tai voi se...
Kyllä mää uskon.
Ja olen pahoillani.
*hali*
Lähetä kommentti