Nobel-museon lähettyvillä
katson askeleitani kapealla tiellä.
Koen deja vu:n.
Jokavuotisen.
Tutunoloisen.
Kuitenkin joka kerta
tunteen ihan uuden.
Se on syksy. =)
.
21.10.2008
Kahisevia askeleita
.
Nobel-museon lähettyvillä
katson askeleitani kapealla tiellä.
Koen deja vu:n.
Jokavuotisen.
Tutunoloisen.
Kuitenkin joka kerta
tunteen ihan uuden.
Se on syksy. =)
.
Nobel-museon lähettyvillä
katson askeleitani kapealla tiellä.
Koen deja vu:n.
Jokavuotisen.
Tutunoloisen.
Kuitenkin joka kerta
tunteen ihan uuden.
Se on syksy. =)
.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Onpa ihania syksykuvia! Näista tulee upeita postikortteja.
SS! =)
Ja mie just hain sun meiliosoitetta
ja olen väsäämässä siulle meilikorttia! =)
Telepatiaa...
Kurkistas kohta meiliisi... =)
Tuo fillarikuva on upea!
Kiits Iines =)
Jokin siinä on kyllä vinossa...
Kuvaaja? =)
Lähetä kommentti