Runotorstain sadanteen haasteeseen runo
reilun vuoden takaa:
Yön rankkasade
Aivan kuin 1500 pientä ratsua
laukkaisi ikkunalaudalla
Päättömästi sinne tänne
loikkisivat ja hyppelisivät ne
Päätöntä touhua tosiaan
pysty en millään nukkumaan
Kun pahasti meuhkaavat pellillä
pikkukaviot varmaankin hellinä?
Pakko mennä aivan katsomaan
mikä kumma ulkona meluaa
Pisarat pomppivat ikkunaan
enkä näe ratsuja laisinkaan
-Una Reinman-
5 kommenttia:
Tästä tuli mieleen yksi uni jonka vieläkin muistan monen vuoden takaa. Oli kesä; tuuletusikkuna auki ja minä nukuin, mutta kun sade hakkasi ikkunalautaa muuttui se unessa hevoslaumaksi ja minä juoksin sen edessä. Aloin kiljumaan yöllä ja kiljuin niin, että herätin muut katsoamaan että mikä oli hätänä.
Viime yönä satoi vettä oikein kunnolla... heräsin ropinaan, mutta nyt ei ollut pahoja unia.
Sukulaissielukas =)
No niin!
Siunkin mielikuvituksessasi ropina on niin ikään
muuttunut kavionkopseeksi! =)
Ollahan samiksii!
Ihastuin kovin ja yritin lausua tämän hauskan teoksen tytöilleni. Kiittämättömät lapset eivät kuitenkaan jaksaneet kuunnella loppuun ;-) Sori!
Runoratsu taisi laukata pisaroiden joukossa ja päästä ikkunan rakosista sisään luoksesi.
Kiitos Natalia =)
Lapset ovat aikas hyviä antureita! ;D
Siis jotain tylsääkin tuossa oli
kun eivät jaksaneet kuunnella. =D
Marjaisa =)
Niin se joskus teköö...
Mutta en saa aikaiseksi mitään elämää suurempaa teosta...=)
Lähetä kommentti