.
.
Lähetettyäni varmaan 600 työpaikkahakemusta kaikkialle,
tein toissaviikolla viimein tosi vapaamuotoisen hakemuksen
ja hain Farmarimessut-2008 karkkimyyjän paikkaa meilinä,
johon lisäsin hakijaksi myös Nunnukka-tyttäreni,
koska kojumyyjän paikkoja oli kahdelle.
Ja ihme tapahtui:
Miulle saapui heti Avernialta meili jossa kyseltiin asiakaspalvelukokemuksiamme.
Kerroin jotta tytär on osallistunut koulunsa karkkikioskin myyntitöihin kahtena vuonna, sekä ollut koulunsa myyjäisissä myyjänä ja onhan tytöllä kokemusta kahden tet-kahvilapaikan töistä ja on hän miun mukana ollut kirppismyyjänäkin. =)
Oheen liitin lisäksi oman sekalaisen cv:ni, ja kutsu keikalle tuli.
Nunnukka toi siis hyvää onnea. =)
Torstai oli vilkasta ja asiakkaita riitti.
Monella oli varmasti kesäloman viimeinen päivä.
Illalla meidän molempien jalat olivat kipeinä
mutta suolainen jalkakylpy ja jalkavoide lääkitsivät
kummasti, niin ettei perjantai-aamuna jalat juurikaan
kivistäneet. Ennen perjantai-iltaa.
Oli muuten hassu tunne Messuhallin
yläkerrassa syömässä käydessään
katsella yhtä omatekoista kranssiani
ruokaravintelin seinässä oikein erityisesti
kohdevalaistuna. =)
Hauska tapaus sattui heti torstaiaamuna
kun saimme kulkuluvat. Nunnukan nimilappu
oli oikein mutta mun lapussa nimenäni oli toinen
etunimeni, eli mut oli tavallaan uudelleen nimetty.
-Olin tällä työpaikalla ihan muina naisina. =)
Perjantaina oli hiljaisempaa vaikka
messuilla oli varauduttu suureen väkimäärään.
Ihmisiä saapui silti ryppäinä ja oli hyvä, että
meitä oli kaksi. Neljä kättä ehtii pussittaa
metrilakua nopeammin kuin kaksi.
Miun Murphy-karmanikin taas yritti
pyrkiä pinnalle: työnantajamme kävivät
korjaamassa yhtä karkkikojun pöydän
jalkaa ja lähtivät muita kojujaan
tarkastamaan. Nunnukka meni juttelemaan
muiden myyjien kanssa ja mie asettelin toisaalla
paikoilleen metrilakuja, kun yhtäkkiä puolet kojusta
romahti kasaan hirveällä ryskeellä...
Sen juuri kohennetun pöydänjalan
tukinaru katkesi solmukohdastaan!
Mie äkkiä soittamaan omistajille ja
Nunnukka keräsi karkkipusseja
parin muun tytön kanssa lattialta
ja mun sydän hakkasi kuin älytön.
Ihan kuin maanjäristys olisi yhtäkkiä
iskenyt juur siihen meidän kohdallemme.
Omistajat saapuivat paikalle ja melkein
naureskellen korjasivat rakennelman.
Nunnukka sanoi että nyt hän sitten tietää
kuinka tää koju kasataan
-Ja puretaan. Nopeasti, naureskeli
omistajamies.
Huh!
Onneksi romahdus ei ollut mitenkään
meidän syytämme, mutta oli se noloa...
Isoista tikkareista meni suuri osa rikki
siinä rytäkässä. Onneksi irtokarkit ovat
kaikki pussitettuja ja metrilakuja meni vain pari
laatikkoa lattialle kiltisti liukumalla pitkin sortunutta
pöytää, laatikot oikein päin.
Omistajat kokosivat keräämämme rikki menneet
tikkarit työntekijöille ja mekin saimme pari
särkynyttä sydäntä.
-Siis tikkareina.
Lauantai tuntui kamalan pitkältä päivältä, ainakin
jaloissa ja migreenikin palasi takaisin jossain vaiheessa.
(Nyt migreenilääkkeetkin ovat lopussa, niitä oli vain kuusi kappaletta siinä reseptissä!)
Paniikkini yritti iskeä päälle ruuhkatilanteissa, mutta otin
esimerkkiä reippaasta, ihanasta tyttärestäni
joka jaksoi iloita jokaisesta myymästään
karkkiannoksesta ja joka näytti olevan kauppiaan
roolissa kuin kotonaan. Syntynyt kauppiaaksi.
Karkinostajia riitti.
Tai sitten meiltä kysyttiin kelloa,
Infoa, ensiapupistettä, (opastettiin perille) tai
etsittiin Jyrki Kataista. =P
Tai meille ennustettiin pontevasti USA:n talouden
romahtamista seuraavan puolen vuoden aikana jne...
Kataista en nähnyt. Ei ostanut karkkia, ainakaan
meiltä. Tai sitten en tunnistanut miestä. =)
En siinä hallissa kyllä ketään muutakaan
julkimoa vilahtelevan nähnyt...
Sen sijaan tunnistin erään toimittajaopintojeni opettajan yhdentoista vuoden takaa.
Hänellä on miehineen neljä sijaislasta.
He näyttivät kaikki yhdessä hellyyttävän kauniilta,
ehjältä perheeltä.
Syvällä sydämessäni miekin olen kaivannut
kokonaista perhettä. Niin, että siinä olisi kaksi aikuista
ja lapsia. Nyt se on jo myöhäistä. Hyvä näinkin.
Olen ollut sitten itse enemmän äiti. Vähän isäkin.
Maksoin lauantaina lupaamani ennakkosumman saumurista
ja samalla myyjä alkoi hiukan kitistä siitä, että
hän kyllä myi sen 50 euroa liian pienellä summalla
ja hänen pomonsa oli siitä häntä alkanut "sinuttelemaan".
Tokaisin nopeasti jotta Sä olet ihana!
Mä muistan sua iltarukouksessani, taputin häntä olkapäälle ja menin omalle myyntipaikalleni.
Nunnukka ja Hani sanoivat että hyvin tein, kun
heille asiasta illalla kotiin lähtiessämme kerroin.
-Ei myyjä voi kauppojen jälkeen ruinata lisää rahaa.
Sovittu mikä sovittu ja allekirjoitettu. Piste.
Lauantaina ihailin tuollaista T-paitaa.
Messujen aikana miulle esiteltiin imuria, jolla höyryn
avulla voi pestä ja kuivata nopiasti miltei kaikki pinnat;
lattiat, matot, patjat, ikkunat, verhoilut... wow.
-Pöpötkin kuolisivat samalla kuumassa höyryssä...
Lupasin ostaa sellaisen ihmelaitteen, jos saisin lottovoiton.
Miun pitää kuulema nyt sit alkaa lottoamaan.
-Ja luonnontuotenahkavoidetta esiteltiin, (valmistettu
lanoliinista, mehiläisvahasta ja pellavaöjystä) jota voi käyttää
kenkiin, huuliin, nahkasohviin, kantapäiden kovettumiin, yms.
Sellaisen purkin sorruin ostamaan kun kuulin sanan
kantapää. Tarviikin kokeilla...
-Myös dna-myyjät nappasivat miut ja Nunnukan
kohteikseen heti vierestään verekseltään.
Sunnuntai oli lauantaita vaisumpaa. Olivat ihmiset
lie pelästyneet vesisadevaroitusta vai olivatko
kaikki automiehet seuraamassa Jyskälän ralleja?
Tavalla tai toisella?
Ei silti, kävi siellä mukavia, välittömiä ihmisiä
ihan kiitettävästi. Suuria perheitä, iloisia ilmeitä.
Sain esittelysaumurin paketoituna laatikkoonsa,
-esittelylankoineen. Jee! =)
Ostimme Miihkalille toffeeta kasarmille vietäväksi
ja Nunnukka osti itselleen purkkihattaraa ja kirpeää
jauhekarkkia. En edes uskaltanut katsoa, kuinka
montaa lisäainetta niissä oli... =p
(Nunnukka katsoi, ettei ollut kuin pari. )
M ja S kävivät karkkiostoksilla ja M otti salakuvia, vaikka tietää että inhoan
(lievästi sanottuna) yli kaiken, valokuvissa oloa.
Menninkäiskorvaista ei vain näkynyt...
Hänen piti äitinsä kanssa tulla messuille...
Tai ehkä hän kävi mutta ei uskaltanut juttusille...
Hani oli palannut kotiinsa Jyskälästä ja haki meidät, ja
saumurin pois hulinapaikasta,
jonne näytteilleasettajat joutuivat vielä
jäämään moniksi tunneiksi purkamaan...
Mutta meidän talkoourakkamme oli ohi.
Ollahan väsyneitä mutta tyytyväisiä.
Oli mukavat työnantajat. Kuin vanhoja tuttuja. =)
(Sauna olisi kyllä meillekin tehnyt hyvää...)
.
Lähetettyäni varmaan 600 työpaikkahakemusta kaikkialle,
tein toissaviikolla viimein tosi vapaamuotoisen hakemuksen
ja hain Farmarimessut-2008 karkkimyyjän paikkaa meilinä,
johon lisäsin hakijaksi myös Nunnukka-tyttäreni,
koska kojumyyjän paikkoja oli kahdelle.
Ja ihme tapahtui:
Miulle saapui heti Avernialta meili jossa kyseltiin asiakaspalvelukokemuksiamme.
Kerroin jotta tytär on osallistunut koulunsa karkkikioskin myyntitöihin kahtena vuonna, sekä ollut koulunsa myyjäisissä myyjänä ja onhan tytöllä kokemusta kahden tet-kahvilapaikan töistä ja on hän miun mukana ollut kirppismyyjänäkin. =)
Oheen liitin lisäksi oman sekalaisen cv:ni, ja kutsu keikalle tuli.
Nunnukka toi siis hyvää onnea. =)
Torstai oli vilkasta ja asiakkaita riitti.
Monella oli varmasti kesäloman viimeinen päivä.
Illalla meidän molempien jalat olivat kipeinä
mutta suolainen jalkakylpy ja jalkavoide lääkitsivät
kummasti, niin ettei perjantai-aamuna jalat juurikaan
kivistäneet. Ennen perjantai-iltaa.
Oli muuten hassu tunne Messuhallin
yläkerrassa syömässä käydessään
katsella yhtä omatekoista kranssiani
ruokaravintelin seinässä oikein erityisesti
kohdevalaistuna. =)
Hauska tapaus sattui heti torstaiaamuna
kun saimme kulkuluvat. Nunnukan nimilappu
oli oikein mutta mun lapussa nimenäni oli toinen
etunimeni, eli mut oli tavallaan uudelleen nimetty.
-Olin tällä työpaikalla ihan muina naisina. =)
Perjantaina oli hiljaisempaa vaikka
messuilla oli varauduttu suureen väkimäärään.
Ihmisiä saapui silti ryppäinä ja oli hyvä, että
meitä oli kaksi. Neljä kättä ehtii pussittaa
metrilakua nopeammin kuin kaksi.
Miun Murphy-karmanikin taas yritti
pyrkiä pinnalle: työnantajamme kävivät
korjaamassa yhtä karkkikojun pöydän
jalkaa ja lähtivät muita kojujaan
tarkastamaan. Nunnukka meni juttelemaan
muiden myyjien kanssa ja mie asettelin toisaalla
paikoilleen metrilakuja, kun yhtäkkiä puolet kojusta
romahti kasaan hirveällä ryskeellä...
Sen juuri kohennetun pöydänjalan
tukinaru katkesi solmukohdastaan!
Mie äkkiä soittamaan omistajille ja
Nunnukka keräsi karkkipusseja
parin muun tytön kanssa lattialta
ja mun sydän hakkasi kuin älytön.
Ihan kuin maanjäristys olisi yhtäkkiä
iskenyt juur siihen meidän kohdallemme.
Omistajat saapuivat paikalle ja melkein
naureskellen korjasivat rakennelman.
Nunnukka sanoi että nyt hän sitten tietää
kuinka tää koju kasataan
-Ja puretaan. Nopeasti, naureskeli
omistajamies.
Huh!
Onneksi romahdus ei ollut mitenkään
meidän syytämme, mutta oli se noloa...
Isoista tikkareista meni suuri osa rikki
siinä rytäkässä. Onneksi irtokarkit ovat
kaikki pussitettuja ja metrilakuja meni vain pari
laatikkoa lattialle kiltisti liukumalla pitkin sortunutta
pöytää, laatikot oikein päin.
Omistajat kokosivat keräämämme rikki menneet
tikkarit työntekijöille ja mekin saimme pari
särkynyttä sydäntä.
-Siis tikkareina.
Lauantai tuntui kamalan pitkältä päivältä, ainakin
jaloissa ja migreenikin palasi takaisin jossain vaiheessa.
(Nyt migreenilääkkeetkin ovat lopussa, niitä oli vain kuusi kappaletta siinä reseptissä!)
Paniikkini yritti iskeä päälle ruuhkatilanteissa, mutta otin
esimerkkiä reippaasta, ihanasta tyttärestäni
joka jaksoi iloita jokaisesta myymästään
karkkiannoksesta ja joka näytti olevan kauppiaan
roolissa kuin kotonaan. Syntynyt kauppiaaksi.
Karkinostajia riitti.
Tai sitten meiltä kysyttiin kelloa,
Infoa, ensiapupistettä, (opastettiin perille) tai
etsittiin Jyrki Kataista. =P
Tai meille ennustettiin pontevasti USA:n talouden
romahtamista seuraavan puolen vuoden aikana jne...
Kataista en nähnyt. Ei ostanut karkkia, ainakaan
meiltä. Tai sitten en tunnistanut miestä. =)
En siinä hallissa kyllä ketään muutakaan
julkimoa vilahtelevan nähnyt...
Sen sijaan tunnistin erään toimittajaopintojeni opettajan yhdentoista vuoden takaa.
Hänellä on miehineen neljä sijaislasta.
He näyttivät kaikki yhdessä hellyyttävän kauniilta,
ehjältä perheeltä.
Syvällä sydämessäni miekin olen kaivannut
kokonaista perhettä. Niin, että siinä olisi kaksi aikuista
ja lapsia. Nyt se on jo myöhäistä. Hyvä näinkin.
Olen ollut sitten itse enemmän äiti. Vähän isäkin.
Maksoin lauantaina lupaamani ennakkosumman saumurista
ja samalla myyjä alkoi hiukan kitistä siitä, että
hän kyllä myi sen 50 euroa liian pienellä summalla
ja hänen pomonsa oli siitä häntä alkanut "sinuttelemaan".
Tokaisin nopeasti jotta Sä olet ihana!
Mä muistan sua iltarukouksessani, taputin häntä olkapäälle ja menin omalle myyntipaikalleni.
Nunnukka ja Hani sanoivat että hyvin tein, kun
heille asiasta illalla kotiin lähtiessämme kerroin.
-Ei myyjä voi kauppojen jälkeen ruinata lisää rahaa.
Sovittu mikä sovittu ja allekirjoitettu. Piste.
Lauantaina ihailin tuollaista T-paitaa.
Messujen aikana miulle esiteltiin imuria, jolla höyryn
avulla voi pestä ja kuivata nopiasti miltei kaikki pinnat;
lattiat, matot, patjat, ikkunat, verhoilut... wow.
-Pöpötkin kuolisivat samalla kuumassa höyryssä...
Lupasin ostaa sellaisen ihmelaitteen, jos saisin lottovoiton.
Miun pitää kuulema nyt sit alkaa lottoamaan.
-Ja luonnontuotenahkavoidetta esiteltiin, (valmistettu
lanoliinista, mehiläisvahasta ja pellavaöjystä) jota voi käyttää
kenkiin, huuliin, nahkasohviin, kantapäiden kovettumiin, yms.
Sellaisen purkin sorruin ostamaan kun kuulin sanan
kantapää. Tarviikin kokeilla...
-Myös dna-myyjät nappasivat miut ja Nunnukan
kohteikseen heti vierestään verekseltään.
Sunnuntai oli lauantaita vaisumpaa. Olivat ihmiset
lie pelästyneet vesisadevaroitusta vai olivatko
kaikki automiehet seuraamassa Jyskälän ralleja?
Tavalla tai toisella?
Ei silti, kävi siellä mukavia, välittömiä ihmisiä
ihan kiitettävästi. Suuria perheitä, iloisia ilmeitä.
Sain esittelysaumurin paketoituna laatikkoonsa,
-esittelylankoineen. Jee! =)
Ostimme Miihkalille toffeeta kasarmille vietäväksi
ja Nunnukka osti itselleen purkkihattaraa ja kirpeää
jauhekarkkia. En edes uskaltanut katsoa, kuinka
montaa lisäainetta niissä oli... =p
(Nunnukka katsoi, ettei ollut kuin pari. )
M ja S kävivät karkkiostoksilla ja M otti salakuvia, vaikka tietää että inhoan
(lievästi sanottuna) yli kaiken, valokuvissa oloa.
Menninkäiskorvaista ei vain näkynyt...
Hänen piti äitinsä kanssa tulla messuille...
Tai ehkä hän kävi mutta ei uskaltanut juttusille...
Hani oli palannut kotiinsa Jyskälästä ja haki meidät, ja
saumurin pois hulinapaikasta,
jonne näytteilleasettajat joutuivat vielä
jäämään moniksi tunneiksi purkamaan...
Mutta meidän talkoourakkamme oli ohi.
Ollahan väsyneitä mutta tyytyväisiä.
Oli mukavat työnantajat. Kuin vanhoja tuttuja. =)
(Sauna olisi kyllä meillekin tehnyt hyvää...)
29 kommenttia:
Huh, onpas sinulla ollut tapahtumarikas ja mielenkiintoinen viikonloppu! :)
Olitte varmaan mukava myyjäpari!
Sait olla yhdessä tyttären kanssa. Kiva!
Elegia
Oli. Vaihtelua arkeen. =)
Migreeni oli mukana oikeastaan koko ajan
mutta muuten oli ok.
MM
Nunnukka on ihana. =)
Kyllä hänen kanssaan pärjää kuka tahansa.
Hän on ahkera ja iloinen.
Ja tietää sanattomasti mitä milloinkin
pitää tehdä.
Kuulostipa mukavalta hommalta. Toivottavasti saitte kohtuullisen korvauksen, itse joskus ollut ko. hommaa tekemässä ja omistaja oli ilkeä ja pihi mies. 6 kertaa jaksoin, mutta sitten sanoin etten pääse...
Laittelen sulle tekstaria tässä jossain vaiheessa ;o)
Juulia
Olihan se vaihtelua tavanomaiseen. =)
Ilkeää että siulle jäi tuollaisia kokemuksia. =(
Olipas pitkä kirjoitus, vaiherikas on viikonloppusi ollut; täynnä sosiaalista kanssakäymistä. Nyt on varmaan kiva taas vähän rauhoittuakin. Onkos uutta keikkaa tiedossa?
Sooloilija =)
Siinä on katsos neljä päivää pötkönä. =)
Sanoimme kyllä omistajille, että ollaan mielellämme seuraavallakin tänne päin suuntautuvalla messulla mukana.
Kivan kuuloinen viikonloppu :)
Tykkään tuosta ekasta kuvasta, hyvä kuvakulma ja muutenkin tosi tyylikäs otos!
Täälläkin alkaa messut tällä viikolla, Suurmessut, ajattelin käydä. Pitääpä katsoa myyjiä eri kojuissa 'sillä silmällä' eli josko itsekin hakis messuille töihin. Ei ole tullut mieleenkään, vaikka olenkin nuoruudessani ollut sekä kioskissa, kahvilassa että jäätelönmyynnissä..
Oli siinä työputki! Kiva olla paikalla muina naisina, niin on samanlainen olo kuin naamiaisissa, ettei tarvitse olla niin vastuussa itsestään; töistä kyllä tässä tapauksessa.
Saumurikauppa oli hyvä juttu, sillä saa kaikkea pehmeää helposti valmiiksi.
Jäi naurattamaan, että eikö kuvaaja halua itse kuvaan. En minäkään, kuvia on monta albumillista, mutta vähän siellä kuvaaja vilahtaa.
Kuulosti kiireiseltä, työntäyteiseltä, mutta silti kivalta kokemukselta!
Onnea uusille saumurinomistajille! Itse suorastaan pelkään saumureita ja ompelukoneistakin osaan vain katkoa neulan... Kaiken huippu oli kuitenkin viikonloppuna, kun onnistuin saamaan virkkuukoukun poikki! Virkkuukoukun kanssa olen sentään yleensä voinut liittoutua..
Vau, kuulostaa mukavalta ja tapahtumarikkaalta. Minulla olisi kyllä vesi herunut kielellä jatkuen, jos tuommoisia lakuja nuuhkisin muutaman tunnin/päivän. ;)
No huh mikä viikonloppu! En käynyt messuilla, mutta poikakaveri siellä oli. Ainahan se on, joka vuosi maatalousnäyttelyssä, niin meillä sanotaan. Maatalon poikia kun on. Oonhan mäkin maatalon tyttö, mutta olin töissä viikonloppuna.
Saumuri on kätsä peli!
Mymskä =)
Kiits!
Se onkin kadulla espanjalaistyyppisen ravintolan edessä oleva lehmä
joka on vähiten rikottu.
Nyt näkyi siltäkin toinen sarvi olevan vietynä... =(
Tuo messuhallin kirjava lehmä on ainoa täysin ehjä lasikuitulemmy.
Korjaavatkohan ne nuo lehmät ennen syyskuun huutokauppaa?
Sooloilija =)
Onnea matkaan. =)
Oli ihan mukava olla ihmisten ilmoilla.
Messuvieraat olivat niin välitöntä porukkaa. =)
Leijonainen =)
Juu, se oli hauskaa. =)
Ihan kun en oisi siellä ollutkaan.
Tai kuten sanoit, naamiaispuvussa. =)
En tiennyt, ettei sitä lappua oisi tarvittu
kuin mennessä messuille.
-Portilla. =)))
Ja me suunnitellaan jo Nunnukan kanssa vaatteita
joita saumurilla huruutetaan. =)
Mie olen AINA inhonnut olla itse kuvattavana.
Rakastan kuvaamista, mutta miekään EN ota kuvia ihmisistä
jotka sanovat että älä ota minusta kuvaa.
Minusta toisen pyyntöä pitää kunnioittaa,
eikä mennä ottamaan niitä kuvia silloin!!!
Se on kiusantekoa.
Ihan takuulla tuokin heppu tiesi, että inhoan tuota temppua...
Katilein =)
Jaloissa tuntuu vielä. =)
Ja migreeni tuntuu yhä, kumma juttu.
Mutta ihan hymyillen muistelen messuja
ja olen valmis vaikka uudestaan mukaan.
Minäkin olen saanut muovisen paksun virkkuukoukun poikki
kun virkkasin esikoisen kylpyhuoneeseen pyöreää mattoa
poppanakuteesta. =)
Myy =D
Mie olen hyvä lakumyyjä,
kun en voi lakuja syödä. =)
Niissä kun on vehnää...
Ne tosiaan tuoksuivat hyvälle
kun niitä lisäili myyntitiskiin tai pussitti
asiakkaalle. =)
Hansu =)
Miulla on se ikuinen kaipuu takas maalle... =)
Näin näkee edes söpöjä lampaita. =)
Ja saumurista olen tosi onnellinen.
Pitänee opetella käyttämään sitä kätevästi.
Nunnukka sen taidon jo osaakin.
Hän voinee opettaa minuakin. =)
Voi kuinka kiva juttu, että saitte niin " makean" homman! Itselläni on maailmat särkevä migreeni lähes kerran kuussa...
Hei Hallatar,
Kuulostaa tosi mukavalta (suurimmaksi osaksi )ja hyödylliseltä kanssa.
Mukavaa aikaa tyttären kanssa, edullinen saumuri ja vielä paellaakin
ja jopa hieman palkkaakin on jo hyvä saldo.Ihmisten ilmoilla on hyvä säännöllisesti olla ettei rupea luulemaan huonoja itsestään.
Työhakemukset kannattaa lähettää TOSI vapaamuotoisina - sillai ainakin poikkeaa joukosta ja herättää kiinnostuksen.
Magi =)
Joku ohikulkija huudahtikin
että teillähän on makee homma. =)
Mun migreeni hälveni takaraivolle
kun sain eilen puhelintunnilla
kerrottua lekurille
(ei täällä pääse niin vaan vastaanotolle)
että tuo lääke ei tehoa kuin muutaman
tunnin ja sittten migre palaa takaisin.
Lekuri kyseli onko mulla estolääkitystä.
Ei.
Ei oo kukaan lekuri ennen sellasesta puhunut.
Nyt sanoi laittavansa mulle sellasta
lääkettä näytteenä 2 kpl
jotka tehoaa puolitoista vuorokautta.
Ja hän uusi vanhan reseptin.
Toivottavasti siinä on enemmän kuin 6 kpl tabletteja...
Estolääkitykseen pitää varata aika vastaanotolle.
-Helpommin sanottu kuin tehty,
kunnallisella puolella...
Otan osaa sun migreen.
Se on kamalaa. =(
Välillä pelottaa, että mitä mun päässäni on
kun se särkee niin valtavasti
ja oksettaa ja etoo...
Melita =)
Oli se ihan mukava kokemus.
Paitsi se, että myyntikojusta puolet romahti. =/
Onneksi silloin oli kansaa aika vähän.
Ellei sitäkin joku ottanut videolle.
Noista salakuvaajista kun ei koskaan tiedä. =)
(Itse keskityn ihmisten sijaan kuvaamaan kaikkea muuta.)
Mie olen erakkoluonne,
mutta tuolla en paljoa pelännyt ihmisiä.
Niin.
Paljoa. =)
No hitsin hitsi, olisinhan minäkin pari metriä lakua farmarissa käydessäni ostanut, jos olisin tiennyt mimmoisia myyjiä siellä tiskin takana piileksikään!
Tienpäällä =D
No siksi en mainostanut täällä asiasta etukäteen
kun mehän oisimme vetäneet enemmän katselijoita kuin
Halonen, Vanhanen ja Katainen konsanaan. ;D
Olipa tosi kiva juttu, kun pääsitte Nunnukan kanssa keikkahommiin. Jospa sitä löytyisi jatkossakin tuollaisia keikkahommia teille? Sellaisia "Helppo-Heikkejä"....niitähän torilla aina näkyy olevan. :) Oli varmaan mukavaa seurata sitä ihmisvilinää ja tohinaa siinä sivussa. Toivottavasti saumurista on paljon iloa. Mullakin on siskon vanha saumuri, mutta siitä on aikaa, kun olen sillä mitään tehnyt. Jospa sitä jossain vaiheessa into heräisi uudelleen. :) Kannattaa varmaan jatkossakin kysellä keikkahommia tuollaisista paikoista. :)
Tarjuska =)
Oikeastaan hain tuota Nunnukkaa ajatellen,
sillä hän ei olut saanut kesälle mitään kesätöitä.
Omat tienestini menevät siihen
etä koetan maksaa velkaani takaisin
kun meitä muutossa (vuokratakuissa) autettiin.
Parempi paella pakkasessa kuin biojätteessä ;-) Meilläkin syödään varmaan jouluun asti, elleivät katoa kyläilijöiden matkaan.
Tuosta kuvaamisesta. Juuri nimenomaan työpaikalla - vaikka ollaankin julkisessa paikassa - tulisi jopa kavereiden kysyä lupa kuvaamiseen. Muutenkin tuollainen salaa kuvien näpsiminen on lapsellista ja jopa loukkaavaa, varsinkin jos tiedossa on, ettei halua itsestään valokuvia otettavan.
Ai juu, siihen valokuvaukseen vielä lisätäkseni... Jos pomosi olisi sattunut paikalle samaan aikaan kun sinusta otettiin salakuvia, vielä sinun kieltäessäsi, olisi pomosi voinut jopa antaa potkut kun hänen tuotteitaan kuvattiin. Eli ei asia aina ole niin "kiva ja harmiton juttu vaan".
Nina =)
Paella oli ihanaa!
Meillä sitä laitettiin siksi pakkaseen
kun meitä on vaan kaksi täällä syömässä.
Se kuumeinen solttupoika ei paljoa halunnut viikonloppuna syödä.
Ja kuvaamisesta olen ihan samaa mieltä.
Tosin laitoin itsekin karkkien kuvia tänne
mutta olen saanut itse karkkikauppiailta luvan
mainostaa blogissani heitä. =)
En löytänyt nettisivujaan,
mutta juttu ja miun kuvat
puhunevat sen puolesta
että tuo työkeikka oli mieleinen. =)
No voi, olisi varmaan koukattu Lahden kautta siskon kanssa jos tiedettiin mitä hyvää siellä oli!
Muutakin kuin lakua ja tikkarinmuruja siis.
Työkaverini sai avun migreeniin akupunktiosta, nykyään se pysyy kokonaan poissa kun käy pari kertaa vuodessa hoidossa.
Ja taas kerran, ihania kuvia elokuun bloggauksissasi!
Se runo kolmesta lämpimästä kivestä oli myös kaunis.
MK =)
Olisi pitänyt siis edes sitten
joillekin vihjaista. =)
Miulla on fysiatrian vastaanotto huomenna.
Jospa siellä muiden luiden lisäksi miun luupääkin otettaisiin huomioon?
Ja kiitos kuva- ja runokehusistasi. =)
Sie tipahdat pois aina runoblogin lukijoista
kun siun pitäs kirjautua sinne lukijaksi,
ettet tipahtaisi...
Sitkeästi yritän kirjautua ja joka kerran toivon että nyt se loksahtaisi eli hoksaisin mikä siinä kiikastaa.
Ensin pitäisi luoda ohjeen mukaan joku blogger ja se ei vain onnistu tai ohjelma luomustani hyväksy.
Mutta kyllä se vielä kerran onnistuu..........
Onneksi tänne sentään pääsee näinkin tumpelo!
Mk =)
Mie lähetän taas kutsun.
Kokeillaan onnistuuko? =)
Mie näen kyllä, ketkä tipahtavat pois siltä listalta,
mutta aina ei tule laitettua heti kutsua uudelleen
kun en tiedä,
haluavatko he edes kutsua enää. ;D
Etkä sää mikkään tumpelo ole!!
Blogger vaan on konstikkaampi kuin esim Vuodatus...
Lähetä kommentti