Näin omituista unta.
Istuin lentokoneessa.
Katselin ikkunasta hämärää,
valoläikkien reunustamaa
rantaviivaa
kaukana alhaalla.
Taivaanranta oli yhä vaaleana.
Tuntemani,
ystävänäni pitämäni ihminen
jutteli jossain.
Tunsin hänen äänensä,
hän puhui vierustoverilleen.
Näin hänen kuvajaisensa edempänä,
hänen ikkunalasistaan.
Hän näki jotenkin minut,
sen heijastuksen kautta.
Selvästi silmämme kohtasivat.
Hän vaikeni,
veti ilmeettömästi luukun
ikkunansa eteen.
Minä heräsin...
U.R.
.
