Elämänlangan koukeroiset kärhöt
tavoittelevat puutarhakalusteita
Kietoutuvat niiden ympärille
Luovat taidokkaita punontoja
sinne tänne
Ihan rauhassa
Koska kellään ei ole aikaa
eikä halua
niissä tuoleissa istua
-Una Reinman-
.

Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
7 kommenttia:
Kiva kuva, aivan kuin olisi pikku lamppu kukan keskustassa:)
Onpa hieno runo! Katsoin kirjaston hakukoneelta, onko runoilijalta ilmestynyt kokoelmaa, mutta ei ainakaan vielä ollut. Minulla on paljon runokirjoja, mutta tämän runoilijan kirjan vielä ostan, kunhan tulee myyntiin. Täytyy olla tarkkana.
Eija =)
Eikö vain? =)
Miekin pohdin samaa näkymää jo aiemmin:
http://hallatar.blogspot.com/2008/07/kukkahehkulamppu.html
Hih, Leijonainen ;D
Kiitos! :D
*niijaa*
Kiitos paljon nimpparikortista! Se oli ihana yllätys =o)
Juulia =)
Kiva että se ehti perille!!! =)
Ollos hyvä vaan!
Anteeksi etten kiireessä ehtinyt muuta kuin kortin...
Olen aina ollut sitä mieltä että kukat ovat valloittavia - tämä on lisäksi loistava:D
Kiitoskia Inkivääri. =)
Kasvaa parvekkeellamme
monenvärisillä kukilla...
Lähetä kommentti