.
Silloin kun meillä oli suurempi asunto,
mietin sijaiskotilapsien ottamista.
Halusin hartaasti tarjota turvasatamia rannalle jääneille.
Rakastaa heitä, jotka olivat jääneet vaille rakkautta.
Siipirikkoja. Itsensä satuttaneita.
Pelkkä hoitolapsienkin perhepäiväkoti
työnä kävi useasti mielessäni.
Lasten kanssa olisin saanut olla oma
hupsu itseni. Kokata. Laulaa. Lukea.
Askarrella kanssaan kaikkea.
Pöytäni ympärillä olisi ollut ihanan
paljon ruokailijoita...
En kuitenkaan rohjennut.
Mietin, riittäisinkö heille?
Olisiko pelkkä rakkaus riittänyt?
.
