Kävimme kurkistamassa paikallisessa
Kotieläinpihassa, onko siellä nyt yhtään frettiä
paikalla. Jostakin syystä mie olen ollut aina
ihastunut siihen elikkoon.
Oli tavallisia maatalon elukoita, joista en
viitsinyt kuvia ottaa.
-Vaikka tiedänkin, että jopa sika on jonkun
mielestä varsin ihmeteltävä otus, lehmästä
puhumattakaan. ;D
Maalaistalon kasvattina kaikki ne olivat tuttuja.
Varpuset parveilivat lörpötellen kaikkien eläinten
ruokakipoilla syömässä, isoina parvina.
Pieneläinten puolella oli pieni keltainen
käärme, kaksi cinchillaa, undulaatteja, deguja
yms mutta ei ollunna yhtään frettiä...
Nuo pihan kukka-asetelmat vanhoissa tarvekaluissa
olivat viehkoja. Tuollaisia Mamikin aikoinaan laitteli
lapsuudenkodin pihalle. Kukkia hevoskärryissä jne...
Ainoa ihmetys Kotieläinpihassa oli kanalaan
rakennettu teline, josta roikkui tutteja?
Ei kehdattu keltään kysyä, ovatko ne
kenties lasten vasiten sinne jättämiä tutteja?
Me kun Hanin kanssa emme juur höpöttele
muiden ihmisten kanssa. Kävelemme vaan käsi
kädessä ja teemme omia päätelmiämme. =)
Ja tänään on tavallaan Hanin viimonen lomapäivä.
Ja Nunnukan ensimmäisen opiskeluviikon viimeinen
päivä, johon hän lähti eilen kirpparilta löytämäni
vihreä takki päällään, tuo vihreäsilmäinen tyttäreni,
ihan tyytyväisenä.
.
