Kotimatkalla
Puiden luo
täytyi takas palata
ihan salaa niitä halata
U.R.
.
27.8.2008
Kivenvientireissulla
.
Kotimatkalla
Puiden luo
täytyi takas palata
ihan salaa niitä halata
U.R.
.
Kotimatkalla
Puiden luo
täytyi takas palata
ihan salaa niitä halata
U.R.
.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Jalokivenkö?
:)))
John
No joo...
Jalokivet yms ovat panttilainaamossa.
Edelleen...
Mutta nyt vein taas vain yhden sileän kiven...
Ainiin :) SEN kiven. Ihana tapa sulla.
Niin, minne sen veit? Kivi meni, mutta runo tuli.
John
=)
Leijonainen
Erääseen hiljaiseen paikkaan.
Pienen enkelipatsaan viereen.
Really beautiful!!!
Thank you.
Thank you too, David Santos. =)
Ihana ja kaunis tapa...
Sukulaissielu
=)
Lähetä kommentti