Meidän kurpitsasatomme.
Tämmöiset muhkeat pallukat.
Pienempi oli viisikiloinen ja
kookkaampi kahdeksankiloinen.
Appelsiinia ei punnattu. =D
Se on kuvassa vain tuomassa
mittasuhteita.
Tuolla, pihan toiseksi komeimman puun
eli raidan takana on pihanperukkamme,
jossa sijaitsee lehtikomposti.
Kurpitsantaimia oli keväällä kaksi ja
kuvittelin niiden olevan samaa lajia,
mutta toinen olikin oranssi
ja toinen kirjava.
Kurpitsat kasvoivat lehtikompostin huipulla ja
saivat ihmeellisen kasvupyrähdyksen ihan loppukesästä.
Olisi kurpitsoja tullut enemmänkin,
mutta aina kukkanupun kehittyessä
minikurpitsaksi, isohampainen ja
pitkäkorvainen yöllinen hiippari kävi
puremassa sen poikki ja vei mukanaan.
Ne hiippailivat sinne tänne
ja ulottivat lonkeronsa
metrikaupalla
jopa naapurin puolelle. =)
Yrittävät ne kukkia yhäkin,
mutta pelkään viime yön kylmyyden
tehneen viimeistään lopun niiden hurjasta
innostuksesta.
Tiesithän, että kurpitsankukat
ovat mainioita taikinakuoressa
friteerattuina?
Tuolla ne odottelevat keittiössä
vielä tässä kuvassa.
Aika komeat olivat. =)
Niistä tehtiin kurpitsapikkelssiä
sekä kurpitsapiirakkaa
- josta emme pitäneet
ja jonka pihalinnut
lopulta söivät -
muistaen samalla miten
mitään muuta kurpitsasta ei oikeastaan
voi ruuaksi valmistaakaan kuin
pikkelssiä! =D
Mm kaikenmaailman kesäkurpitsaruuista
emme ole koskaan pitäneet.
Itse kurpitsat komeilevat
yhäkin Hanin kovertamina
hauskoina lyhtynaamoina
terassillamme.
Böö!
Päät ovat kuin me kaksi... =)
 |
| Kuva: Lari Weck |
Illan tullen lyhdyt
hehkuvat hassuina
naamoina.
Kurpitsa on hyvin arka hallalle ja jos se ehtii olla
hallayön ulkona, on se valmistettava hetimiten.
Muuten kokonainen kurpitsa säilyy kellarissa
tai kylmiössä vaikka kaksi kuukautta.
Jos meillä olisi ollut sellainen
lyhdyt olisi voitu kovertaa vasta
sitten kun on Halloween.
Joskus vaan on
käytännön syistä
pakko etuilla. =)
