Viestien maailmassa...

Näin se menee

Kuvassa on muutes pahvia, joka oli n 72 vuotta 

tämän meidän talomme yhdessä sisäseinässä...

Ikävä

Voih. Joskus 

on kadonneita ystäviä 

todella hirmuinen ikävä...

♥  

Kun laittaa silmät kii
heidät voi yhä nähdä
siinä lähellä...  

In Facebook... 

Pyyntö pieni

♥   ♥   ♥  

In Facebook.

Kylmiä ovat jo yöt

Viime yönä on ollut tosi kylmää elokuun kuulaaksi yöksi. 

Viiden aikaan aamullakin oli ulkona vain kokonaista viisi astetta lämmintä. 

Kelloköynnökset ovat saaneet lehtiinsä jo tummanvioletinpunaisen syysvärityksen. Taidan kantaa yhden niistä, sen joka ei vieläkään ole ehtinyt tarttua mihinkään, sisälle kasvihuoneeseen jatkamaan eloaan.
Pihlajanmarjat ovat kohtsillään valmiita. Vartoovat tiklejä ja tilhilaumoja. Päivänkakkarat ovat jo kukkansa kukkineet. Ruusut tekevät kiulukoita. Herukat ovat valmiita. Tervaleppien lehdet ovat ruskettuneet ja osin jo pois pudonneet.

Oliko se kesä nyt jo tässä ja meni jo vihellellen matkoihinsa? 

Ihan turhaanko mie vielä ostin sitruunantuoksuisia hyttyskynttilöitä 

illanviettoihin telttakatosta varten?
Eiväthän meidän tomaatitkaan ole vielä 
punaisia? 

Mie jo niin totuin muutaman kuukauden kulkemaan
ja oleilemaan keväällä vanhoista pitkiksistä reväistyissä remppasortseissani, 

että en taho vielä laittaa pitkiksiä jalkaan. Ei, ei, ei!
Vaikka tuo Hani on alkanut jo nyrpistellä niitä
rakkaita repalelahkeitani, hiukan maalitahraisia...

Mutta nyt pitää olla vielä kesä! 

Jalkoja jo palelee niin 

että feikkicrokseihin pitää tunkea villasukka 

pihalla poiketessaan... 
Olen mie varmaan hemaiseva näky...;D 

Mie kannoin tuon viime talvena sisällä talvettamani hempeän värisen lempipelakuuni jo taas takaisin sisään tässä jokunen päivä sitten. Tuossa se katselee pihalle keittiön ikkunalaudalla ja haukottelee ihan selkeesti ikävissään.

Pitänee tuoda pihalta sille kavereita. Niitä muita pelargonioita. Yksi kutakin väriä, koska ikkunalautoja on mininaalisesti näin pienessä torpassa. Sen sitten näkee, miten ne kukin pärjäävät talven. Talvetettavaksi aiotut kannattaa nostaa sisään ennen kuin niiden lehtiin ilmestyy punainen kylmettymisrengas. Jos se ehtii niihin tulla, kasvi tiputtaa kaikki lehtensä sisätiloihin päästyään ja alkaa nukkua talviunta.
Mie haluaisin että ne vielä hetken oikeasti & heleästi kukkisivat, koska eivät näköjään pihalla ehtine tämän enempää kukoistaa ko säät vaan kylmenevät niin.

Miun piti olla jo tähän aikaan opiskelemassa puutarhanhoitoa, mutta siihen asiaan tuli hieman takapakkia. Terveysseikkoja, taloudellisia juttuja ja taloremppakin vaikuttaa omalla tavallaan... Lupasivat pitää opiskelupaikkaa vuoden varattuna miulle... Jos vaikka tilanteeni muuttuisi. Snif. Haave hypähti taas kauemmaksi...

Pikkulinnut kerääntyvät lintujen ruokintalaudalle kurkkimaan, eikö lintubaari vieläkään ole auki. Joskus tulevat suurellakin porukalla tähyilemään ja pettyneinä hetken rupateltuaan lehähtävät pois. Varsinkin eräs yksinäinen varpunen koettaa viestitellä aivan selvästi baarin avauksen olevan sillekin loppukesän tapaus, mutta baari ei nyt vielä aukene. Ihan vielä en laita niille auringonkukan siemeniä koska kaikkialla on runsaasti tarjolla maukkaita kasvien siemeniä ja näkyypä ötököitäkin olevan vielä jos jonkinlaisia kömpimässä siellä täällä ja surisemassa jopa korvan juuressa.

Valkosipulin itusilmu

Tässä ryppäässä joka keikkui valkosipulin latvassa, 

oli 50 pienen pientä valkosipulin kynttä. =) 

Kaikki ne ovat nyt mullassa, odottamassa, josko niistä vaikka 

ei ensi, vaan seuraavana kesänä, saisi uutta valkosipulisatoa.

Varsinaiset ensi kesän valkosipulit istutetaan maahan nyt syksyllä.
Sitten kun maa on jo jäähtynyt viileäksi. 

Ranunculus asiaticus

♥

Tässä on yksi ihastukseni, 

ihana jaloleinikki! 

Mie katselin kukkaa
ihan samalla tavalla
kuin se katseli minua.
Käsi poskella. =)

Mmmmm... miten herkullinen väri 

ja kerrassaan suloiset kukat.

 ♥ 

Oletko melko samaa mieltä?
Täysin samaa mieltä?
Vaiko täysin eri mieltä
kanssani kukan ihanuudesta?

Puistoja ja puutarhoja ihan muualla

 ♥

 ♥

 Una kurkki heinäkuussa aitojen yli 

ja näki niin hyvin hoidettuja puutarhoja että... 

Voin hyvin kuvitella nuo kaikki kukassa. 

Ja voi ne pionit ja ruusut... ♥

Ja nämä kaikki vanhat ihanat
kävelemään houkuttelevat puukujat... 

♥

Laventeli (osa 2)

 ♥

 Lavandula angustifolia 

Tänä kesänä raaskin nyt jopa kerätä talteen laventelia. Viime kesänä laventelipöheiköt, ne kaikki kaksi, jotka siemenistä kylvämällä jäivät eloon, olivat vielä niin kovin vähäisiä. Eilen, juuri ennen sadetta, keräsin hymyillen noita sinivioletteja kukkia mukaani pihalla kuopsuttelun jälkeen. Kerätessäni niitä tunsin samalla jotain ikiaikaista. Näin ovat naiset tehneet joissain muissa, lämpimämmissä, välimerellisemmissä puutarhoissa jo satoja vuosia... 

♥

Kasvin suloinen tuoksu jäi käsiin ja tuoksuu pienessä keittiössämmekin kovin. Siellä se keittiössä pellinsangassa roikkuu nyt kuivumassa, miun ainokainen laventelikimppuni.
Hetkeksi se pääsi samalle pöydälle jolla ihastelin Hanin tiistaisen työreissun paluumatkaltaan Tampereelta tuomaa ikean kakkulasikupua, josta niin monta vuotta jo haaveilin. Täällä Lahden seudulla kun ei sellaista kauppaa ole. =)

Ja kiitos teille kaikille huomaavaisille, jotka tuon postauksen johdosta jo lähetitte miulle meiliä ja olisitte ihanaiset olleet valmiit lähettämään sellaisen kuvun miulle... Kiitos vielä! Mutta niin kuin teille silloin jo vastasin, mie saan sen joskus jollakin tavalla. Ja näin se elämä yllätti.

-Ja tuo ihana mies. ♥

PS: 

Katsopa mitä ihania 
laventelituoksukoita 

ystäväni Tuija ♥ 
teki pari vuotta sitten. =) 

Mitä tehdä katkenneelle liljankukalle?

 Se tietenkin tuodaan sisälle ja laitetaan veteen suureen teemukiin... 

♥

Lopuksi se kannetaan rakennustelineitä pitkin yläkertaan 

sulostuttamaan remppavinttiä uljaalla tuoksullaan... 

♥