Tällainen tuttavuus toivotti meidät vappuna tervetulleiksi Kuressaaren linnaan.
Tai siis linnan pihamaalle, emme me sisälle menneet minnekään. Emme ole käyneet kahviloissa, näyttelyissä, elokuvissa tms korona-aikoina.
Oli todella hiljaista, eikä lisäksemme näkynyt juuri muita ihmisiä.
Hyvin ystävällinen kissa on paikallinen julkkis. Hän on Puisto- tai linnakissa, nimeltään Kaktus.
Kaktus-kissa seurasi meitä jonkin matkan päässä ja kun vilkaisimme sitä, se tuli jalkojamme kiehnäämään ja kerjäsi silityksiä..
Tässä hän taas on...
Jopa Hanin jalat saivat kissankarvoja.
Eikun siis kissan huomiota. =D
Kaktus-kissa lämmitti tuulessa palelevia jalkojamme nojailemalla tovin sääriimme...
Tässä se nojailee miun jalkoihini. Sen olemus lämmitti hurjasti. Teki mieli ottaa kissa kainaloon ja viedä se mukanani...
Kun koetimme vältellä kissan huomioimista, se huomasi perheen joka oli juuri tullut alueelle ja lähti heitä ilahduttamaan.
Se onkin varsinainen terapiakissa. Se antaa kehräyksiä, katseita ja tarinoita kaikille joiden se tietää kaipaavan juuri sillä hetkellä kissamaista läsnäoloa.
Tänään muuten onkin Halaa kissaasi -päivä. 🐾
Toivottavasti se ei syö kottaraisia?
Sellaisiakin asustaa varmaankin linnan alueella.
Tässä yksi kauniisti auringossa kimaltava yksilö.
Kaupungin puutarha heräili vappuna jo silmuin uuteen kevääseen.
Näkemisiin jälleen linna.
Tulemme taas jonakin päivänä sinua katsomaan.
