22.7.2016
Viimeisiä kellokukkia
Labels:
Heinäkuu,
Ihan pihalla,
kellokukkia,
Kesä,
Puutarhamme,
Slowlife,
sormustinkukka,
Unan runoja
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Kauniit kellokukat:)
Kaunista! Kellokukista tykkään, tauluja ja muuta koti täynnä.
joidenkin annan siemestää
Kiitos Ritva. =) ♥
Kiitos Hannele. =) ♥
=) Aivan, se onkin hyvä keino lisätä kukkapaljoutta puutarhassa.
Itse juuri eilen leikkelin pois kukkarapoja, jotta pysyvät kurissa nuo kellot.
Ihana peurankello (onhan se? näytti niin tutulta) <3
Kyllä vaan, sellainenkin siinä on. :)
Lähetä kommentti