Tässä eräänä päivänä yksinollessani kävi sellainen
pienonnettomuus josta Hani on pitkään varoitellutkin.
Juomalasit ovat keittiön kuivauskaapissa hänelle sopivalla
korkeudella olevalla hyllyllä, mutta minun pitää kurkotella
laittaessani laseja sille hyllylle.
Ja kun otan lasin siltä hyllyltä, työnnän ensin sormeni
kuivauskaapin hyllyn lankojen väliin ja tönin lasin
reunaa lähemmäs jotta saan sormeni lasin sisäpuolelle
jolloin saan napattua sen kiinni.
Hani on nähnyt kuinka tönin sormilla lasin ihan
täpärälle hyllyn reunamalle ja on monesti
huokaillut jotta kuinkahan tuossa
vielä käy...
No... Leikkasin alas punaiset orvokit, ja menin muutama kaunis
kukka kädessäni keittiöön, alkaen houkutella toisen käden sormilla
lähemmäs Hanin konjakkilasia, jossa orvokit olisivat mielestäni
näyttäneet suloisilta.
Tällä kertaa tönin vähän liikaa sitä kyseistä lasia joka heittäytyi
saman tien altaaseen, hajoten räjähdysmäisesti pieniin pirstaleisiin
joita tuntui olevan kaikkialla!
Sirpaleita oli käsivarsillani, jalkojeni päällä, pitkin lattiaa ja
eniten tiskialtaassa, joka oli onneksi ollut tyhjä...
No, mitä siinä voi tehdä? Seisoin paljain jaloin ihan paikoillanija kurkotin sitten esiin Hanin viskilasin, jonka sentäs sain ehjänätönittyä saman hyllyn reunalle, otin siihen hanasta vettä ja laitoinne orvokit siihen. Mokomien takia kamala sotku!Sitten varovasti nostelin sirpaleet käsivarsistani roskiin, astuin varovastipois lattian sirpaleista ja menin ulos ravistelemaan vaatteistani loppujasirpaleita pois, hain remonttivintistä harjan ja sihvelin (joku sanoo sitä kihveliksi?) ja aloin järjestelmällisesti lakaista kohti keittiötä jo aulasta ja ihmeen kaukaa
sitä lasia löytyikin.Lopuksi piti vielä imuroida ja viimein pestä lattia.Lavuaarin siivoaminen piti myös tehdä varovastiettei saa haavoja sormiinsa.Pikaisesti vaan piti viedä kukat sisälle maljakkoonsa,mutta siinä puuhassa menikin aika tovi.Lasinsirut ovat kauhean salakavaliakun niitä ei tahdo edes nähdäennen kuin on liian myöhäistä.
Olen joskus lapsena järven rantavedessä kävellyt rikottuun kaljapullon kaulaan ja melkein menetin yhden varpaani... En edes tajunnut mitään ennen kuin vesi jalkojeni ympärillä muuttui punaiseksi ja sitä ääneen ihmetellen sitten liikutin jalkaani kävelläkseni eteenpäin niin vesi tuntui ilkeältä varpaan haavassa, minä aloin kiljumaan ja Mama tuli katsomaan mikä hätänä...
Varvas tikattiin paikoilleen mutta arpi muistuttaa...
Varvas tikattiin paikoilleen mutta arpi muistuttaa...
6 kommenttia:
No voi sinun kanssasi..:) Lasinsirut ovat kyllä kavalia...ja joskus lentävät ihmeen kauaskin...saatika sitten, kun sinä niitä vaatteissasi kuljetit. Onneksi säästyit haavoilta..:)
Hannele. <3 =)
Selostuksesta jäi pois se kohta, että tavallaan laitan vauhtia sille lasille kupsutellessani sitä reunalle hyllyltä sormellani ja nappaan sitten ilmasta kii... =P Sillä kertaa se vaan ei onnistunut...
En tiedä menikö niitä siruja vaatteisiinkin, mulla oli hihaton paita ja sortsit, mutta varmuuden vuokvi kävin rapsimassa pihalla...
Käsivarsille siruja kyllä jäi. Ne tipautin lavuaarin jo silloin heti. Onneksi ei tullut haavoja.
Lasinsirpaleet ovat kyllä sellaisia, että vaikka kuinka ne siivoaa, niin saattaa jälkeenpäinkin jostakin löytyä...Onneksi sinulle ei käynyt pahemmin :)
Sesse ♥
Kyllä vaan, niitä on joskus melkein mahdotonta siivota.
Koetappa heittämällä rikkoo samoja laseja, ei sitten millään hajoo. :) Veli ku Veli eiku veli, mutta mikäs se olikaan kihvelin virallinen, jopas tuli mulle ongelma (taas, ei mitään uutta, noniin nyt ei tuu ees på svenska :D ).
Viimeksi kun jouduin siivoomaan lasinsiruja, piti korottaa ääntään jotta meni jakeluun että nyt ei kukaan liiku mihkään paljasjaloin, Oulussa (you know). Loppujen lopuksi kuljin pimeässä taskulampun kanssa metsästämässä kiiltäviä pilkkuja.
Eikö sitä hyllyy saa alennettua? Tai no ei se tietty kai onnistu, jos sitä (kaimani) on katellu.
Hyvää lauantaita, tässä lähettävä kuvaamaan kirjastotätejä ja setä kirjastoauton kuljettajaa, kun ne paraatissa vaeltaa.
Gina
Heips Gina! ♥ Mietin ensin että mikä kaima... =D Sitten muistin että siekin oot HANI! =D
Kiitos, samoin siulle muksaa viikonloppua.
Totta on että jotenkin noin, vaikka taskulampun avulla, pitää ne vihoviimeiset sirpaleet etsiä esiin. Mutta en ole koskaan tahallani yrittänyt rikkoa laseja, tai edes muita astioita. Tiedän kyllä että eräät sukulaiseni suuttuessaan hajottavat astiastojaan... Ja ostavat sitten uusia. =D
Hyllyn voisi laittaa alemmaksikin mutta... sitten alempi hylly olisi liian alhaalla ja siihen olisi hankala laittaa mukeja. Ja sen alin, eli lautashylly olisi sitten ihan liian alhaalla eikä siihen mahtuisi meidän isot lautaset... =D
Koko kaappi olisi pitänyt kai asentaa hieman alemmaksi TAI sitten minulla pitäisi olla sellainen keittiöjakkara... =D Tai kaappi joka liikkuu nappia painamalla alemmas tälläiselle kääpiölle. =D Oi miksi minusta ei tullut pitkää hujoppia! =D
Joskus tökin niitä laseja jollain pitkällä kauhanvarrella tms. Ihan sillai reunalle ja sitten saan sen jo napattua. =)
Terveisiä Vöyriin. Ja samoin Ouluun... ♥
S on mielessä aikas usein. Nytkin, kun kirjoitin meistä lyhyistä naisista... ♥
Lähetä kommentti