Noin lähellä metsuri kävi pikkutaloamme...
Noista ikkunoistamme minä pelokkaasti katselin,
kaataako hän aivan kaiken... =(
Tiistaina aamukahdeksalta alkoi kuulua liian läheltä
moottorisahan meteliä!??
Katsoin pahaa aavistaen olohuoneen ikkunasta, ja mitä näenkään?
Pikkumetsässä, siinä taikametsässämme, oli joku mies oranssissa turvakypärässä ja sadetakissa
moottorisahan kanssa puita kaatamassa!
Tämä 3.11.2014 kuvattu näkymä taikametsään,
jäi viimeiseksi kuvaksi
kokonaisesta pikkumetsästä...
Rakas pikkumetsä, taikametsä
jossa tykkäsin kävellä
ja sen ihmeitä kuvata,
on suojannut tähän asti meitä ja
pikkutaloamme auringolta, liikenteen ääniltä
ja tuulelta ja nyt joku kaataa
sitä pois!!!???!
Viime sunnuntaina, kun
katselin yläkerran ikkunasta
metsikköä,
näin jonkin ruskean vilahtelevan
jäi viimeiseksi kuvaksi
kokonaisesta pikkumetsästä...
Rakas pikkumetsä, taikametsä
jossa tykkäsin kävellä
ja sen ihmeitä kuvata,
on suojannut tähän asti meitä ja
pikkutaloamme auringolta, liikenteen ääniltä
ja tuulelta ja nyt joku kaataa
sitä pois!!!???!
Viime sunnuntaina, kun
katselin yläkerran ikkunasta
metsikköä,
näin jonkin ruskean vilahtelevan
edestakaisin parissa havupuussa pikkumetsän rajamailla.
Se oli pieni orava jonka masu oli jo muuttunut
talvipuvun valkoiseksi, kuin tuossa muutaman vuoden takaisessa pihakuvassa.
Se oli pieni orava jonka masu oli jo muuttunut
talvipuvun valkoiseksi, kuin tuossa muutaman vuoden takaisessa pihakuvassa.
Se pieni orava katkoi pikku
hampaillaan pieniä oksia
lähimännystä ja hyppeli oksa suussaan salamana
kuuseen jonne se teki talvipesää...
Oi sitä ihanaa pientä ahkeroijaa!
Sitä katsellessa oli
pakko hymyillä.
lähimännystä ja hyppeli oksa suussaan salamana
kuuseen jonne se teki talvipesää...
Oi sitä ihanaa pientä ahkeroijaa!
Sitä katsellessa oli
pakko hymyillä.
Koetin silloin kännykällä
kuvata oravaa, mutta en onnistunut, pikku tupsukorva oli liian nopea.
Ei kuva onnistunut alakerrasta hakemallani kamerallakaan,
kun orava oli niin täpinöissään.
kuvata oravaa, mutta en onnistunut, pikku tupsukorva oli liian nopea.
Ei kuva onnistunut alakerrasta hakemallani kamerallakaan,
kun orava oli niin täpinöissään.
En silloin voinut tietää että kuvissa on viimeisiä taikametsän olemassaolon hetkisiä...
Tässä puolestaan punarinta joka kesäisin aina pesi taikametsässä. Kuvattuna pihamme rhodon alla.
Tässä puolestaan punarinta joka kesäisin aina pesi taikametsässä. Kuvattuna pihamme rhodon alla.
Ja nyt joku pas... ilkimys on metsän kimpussa.... =(
Hetken moottorisahamiestä ikkunasta katseltuani
etsin nopeasti hanin tavaroista lippusiimarullan, jonta hän on
varmaan rallikisoja varten joskus hankkinut ja lähdin solmimaan nauhaa puihin,
joita en halunnut kaadettavan,
ja vein samalla lintulaudalle auringonkukkiensiemenien
joukkoon vihdoin maanantaina hankittuja pähkinöitä.
Onneksi oravan talvipesä sijaitsee kuusessa
joka ON meidän puolellamme,
mutta eivät tunnu tonttien rajat olevan
muutenkaan tiedossa
uudella naapurillamme... =/
Jossain vaiheessa
oranssiasuisia miehiä oli kaksi ja
he osoittelivat turvanauhojani...
Lopun päivää istuin olohuoneessa, vatsa solmussa, neulomassa joululahjasukkia ja
kurkin ikkunasta moottorisahan raikuessa tuntikausia, toivoen, että lippusiima suojelee
edes ne tietyt puut.
Iltaan mennessä pikkumetsästä
oli kadonnut yli puolet. =(
Eikö metsien reunamilla asujia
suojaa mikään siltä,
että metsänomistaja saakin yhtäkkiä
päähänsä kaataa kaiken pois!?
Tämä on niin väärin!
Pikkumetsä oli yksi syy,
joka vaikutti aikoinaan osaltaan
tämän talon ostopäätökseen,
kun luulimme sen olevan tuossa aina, meitä suojaamassa...
- Olisipa tuo ollut valkoselkätikka...
Tänään, keskiviikkoaamuna pikkumetsän tuhoaja palasi
metsikköön, tai siis pikkumetsän puolikkaaseen
ja moottorisaha raikuu jälleen... =(
Lippusiima on toistaiseksi toiminut,
mutta en tiedä kuinka kauan.
Keskiviikkoiltana metsästä on jäljellä
vain muutama puu... =(
metsikköön, tai siis pikkumetsän puolikkaaseen
ja moottorisaha raikuu jälleen... =(
Lippusiima on toistaiseksi toiminut,
mutta en tiedä kuinka kauan.
Keskiviikkoiltana metsästä on jäljellä
vain muutama puu... =(
Pikkumetsä on kadonnut. 😭
Tuhoaja on viereisen tehtaan uusi omistaja, joka ei osaa ajaa nurmikkoaan, vaan
piha alueensa on jättikotiloiden paratiisi. Sieltä ne kotilot ovat rynnineet meidänkin pihallemme kukkia ja kasveja tuhoamaan, eikä kallis kotilomyrkky rajallamme auta siihen invaasioon yhtään mitään!
Mutta metsikön hän osasi sitten tuhota!
Inhottavaa!!!
Tämän naapurin puolelta on siis odotettavissa pelkkää harmia!
Esim se vuvuzelaepisodi...
Tämä tuho on niin väärin!!!
Se oli levähdyspaikka jäniksille ja ketulle.
Se oli kotipaikka punarinnalle, mustarastaalle, oraville, Ville-varikselle,
ja sen joka kesäiselle uudelle pesuelle, peipoille, käpytikalle
ja monelle muulle kesälinnulle...
Miksi kaikki vähäkin luonto,
vihreys ja kauneus pitää tuhota? =(
Se oli levähdyspaikka jäniksille ja ketulle.
Se oli kotipaikka punarinnalle, mustarastaalle, oraville, Ville-varikselle,
ja sen joka kesäiselle uudelle pesuelle, peipoille, käpytikalle
ja monelle muulle kesälinnulle...
Miksi kaikki vähäkin luonto,
vihreys ja kauneus pitää tuhota? =(
Minkähän linnun pesä
tämä maahan kaatuneiden puiden
tämä maahan kaatuneiden puiden
mukana pudonnut on ollutkaan...? 💔
Mustarastaan pesä varmaan!
Varisten pesäpuu oli myös tuhottu... 💔
Tässä metsuri on osittain meidän
ja osittain VR:n puolella raivaamassa!
Tuo lehtikomposti hänen vieressään on meidän puolellamme. Hän seisoo VR:n puolella!
Koetin mennä häätämään häntä mutta
hän sattui näkemään minut tuolla hetkellä
kun kuvasin häntä kännykällä, ja hän lähtikin...
Torstaihin 13.11.2014 mennessä
kaikenlaiset näkösuojapensaatkin ovat poissa,
jotka itseasiassa kasvoivat VR:n puolella...
kaikenlaiset näkösuojapensaatkin ovat poissa,
jotka itseasiassa kasvoivat VR:n puolella...
Saamme nyt mm nauttia erään autopurkaamo/korjaamon näkymiä
tahtomattamme vaikkapa terassillamme... =(
Pikkumetsääkään ei enää ole.
Siitä on vain rippeet jäljellä...
Olen tästä niin pahoillani... =(
Pikkumetsä oli minulle rakas.
Enää yläkerran ikkunasta ei näy metsää.
Muutama puu on enää jäljellä. 😭
Onneksi taloa lähimmät puut
säästyivät (turvanauhani ansiostako) auringon paahteen suojina talollemme, ja se
oravanpesäkuusi, joka tosin on meidän puolella
mutta niin oli tontin toisessa päässäkin muutama kadonnut näkösuojapajupuskakin, sekä pieni kuusi, ihan
meidän puolellamme.
Onneksi taloa lähimmät puut
säästyivät (turvanauhani ansiostako) auringon paahteen suojina talollemme, ja se
oravanpesäkuusi, joka tosin on meidän puolella
mutta niin oli tontin toisessa päässäkin muutama kadonnut näkösuojapajupuskakin, sekä pieni kuusi, ihan
meidän puolellamme.
Mutta nekin ovat nyt kadonneet...
Nyt valitettavasti kuuluu
liikenteen äänikin sisälle tien risteyksestä pahemmin.
Nyt tuulee vielä enemmän
muutenkin tuulisella pihalla.
Ja se metsä,
joka piti olla vasta valmistuneen
terassimme näkösuoja,
on poissa...
Missä punarinta,
varis ja mustarastaat
nyt pesivät?
Jossain muualla... =(
Edit 5.11.2015:
Rakastan punarintaa, mutta ne eivät tulleet tänä kesänä lainkaan, koska meillä ei ole enää sitä suojaavaa pikkumetsää...
Myös mun nimikkovaris Ville muutti muualle. Niidenkin pesä oli useana kesänä pikkumetsässä ja sieltä ne toivat lapsensa mun päivähoitoon monena kesänä... 💔
Mustarastas samoin, muutti kauemmaksi... Kaipaan niin mustarastaan ja punarinnan laulua... 😭
Tämä asuinpaikka menetti paljon taikametsän kadotessa... 😭
En taida tykätä tuosta tuhoajanaapurista!
20 kommenttia:
Voi Una, olen niin pahoillani, että joudut kokemaan moista. Ilkeät tekstiviestit pyyhi mielestäsi ja jätä sellaiset ihmiset omaan arvoonsa. Meidän mökkimaastosta on ympäriltä kadinnut lähivuosina paljon metsää....surullista. Pakko vaan tyytyä metsänomistajien mielivaltaan. Avohakkuita en rakasta itsekään. <3 Lämpimin ajatuksin sinulle! <3
Luin - ja itkin minäkin. :(
Pari vuotta sitten lähti iso osa puustosta meidänkin nurkilta. Silloinkin itkin. Ja kirosin. Joillekin se metsä on vain yhden sortin säästöpossu. Ikinä en ole nähnyt täkäläisten metsänomistajien kuleksivan metsissänsä. Tai no joo, ne pari kertaa, kun minun - "kaupunkilaisen" - piti lähteä oppaaksi sienimetsään. Ikänsä täällä asuneet ja eksyvät omiin metsiinsä, raukkaparat. :P
En osaa lohduttaa. Jotenkin siihen turtuu. Ajan oloon. Silti yhä, siellä risukannokossa kuleksiessani, tahtoo itku päästä.
"kaupunkilaishörhö"
Onpa surullista. En aina oikein jaksa uskoa siihen, kun sanotaan, että suomalaiset ovat niin suuria luonnonystäviä... On alkanut tuntua,
että se on ihan täysi myytti koko homma... Karmeita kaikki avohakkuut, mutta surullisinta on, jos niitä tehdään keväällä/kesällä tuhoten linnunpesiä poikasineen. :(
I am so sorry for your loss!! Mine is being slated for destruction, as well!!
I love that squirrel!!
Kiitos Tarjuskainen. ♥
Niin, mikä siinä onkin että sitten kun metsään kosketaan, niin se hakataan kokonaan maan tasalle...? =(
Oi voi. =(
Miulle tuli kanssa ihan sellainen tunne että olen kokenut tämän ennenkin. Kun kävimme vuosia sitten katsomassa erästä Keravalaista asuntoa, ihastuin sen takapihaan jossa kasvoi korkea pensasaita suojaavasti ympärillä ja takapihan perukoilla oli metsää, ja sen takana kulki kävelytie....
Jo ennen muuttoamme joku oli leikannut osan pensasaidasta pois ja asuessamme kaupunki kaatoi metsän ja naapurit muut puut pihalta... =( Huoh.
Niin, no, ymmärtäisin jos puut olisivat vaikka niin vanhoja, jättiläisiä ja lahoja sisuksistaan niin kuin tässä talossa oli pihalla yli 100v puita jotka oli valitettavasti ihan pakko kaataa, ja istuttaa sitten niiden tilalle heti uusia kasvamaan. Mutta pikkumetsikössä ei ollut sellainen tilanne...
Thank You Judy. ♥
I really love trees... =/
;-(
Niinpä...
Voihan kamala!!! En voisi kuvitellakaan, että 'kotometsä' kaatuisi. Vähän tuolla kauempana komean männikön ukkoni aikoinaan pelasti menemällä kirkkoherranvirastoon sanomalla, että 'meinaatteko minun kirkkoni kaataa'. Ukko kutsui koko kirkkovaltuuston meille kahville, ja väki huokasi syvään, että onpa komeaa metsää ja onhan heillä sitä muuallakin. Nyt alan pelätä tuon puolesta. Onneksi työrmäsin erääseen uuteen valtuutettuun.
Vähän toisin on minulla tämän kotometsän kanssa. Kävin yksi ilta naapurin puheille vähän huolissani, että jos myrsky tulee, niin pari lahoa koivua voi kaatua. Mies on puiden rakastaja, joten katsoi, että voihan siitä muutaman ottaa, tai kutsua sähkömiesten kaatamaan. Ei ole vielä näkynyt.
Otan osaa sinun suruusi. Löydä toinen puoli jutusta. Saat roimasti enemmän aurinkoa ensi keväänä! Ja pian siinä kasvaa puolukat.
Leila
No... mie kärsin (sairastan, tai kuinka sen nyt ottaa) sellaista kuin melasma, eli joudun kesät talvet käyttämään suurisuojakertoimisia aurinkovoiteita, joten aurinko ei ole minun juttuni eikä myöskään miehen... Meillä jopa talo kaipaisi mielummin varjoa...
Todella surullista.
En tiedä mitä sanoa, itkettää.
Niin on... ihan tyhmää ja surullista. =/ Ja näin saa kuulemma tehdä kuulematta mitenkään naapureita...
Minkä kokoinen tontti teillä on? Jos laitat sinne entisen metsän reunaan kasvamaan kuusia. Eihän se tietenkään ole sama ja kestää TODELLA kauan ennen kuin ne ovat isoja. Mutta ehkä sillä tavalla seuraava omistaja pääsisi nauttimaan joskus samasta kuin sinä.
Idea on aivan ihana. =) Meillä onkin omalla tontillamme kasvamassa puita, mutta niidenkin kasvaminen vie vuosia.... ♥
Surulista! Vanhempieni mökillä oli kaunista metsää. Naapurin vanha isäntä kun kuoli, lapset panivat koko metsän maan tasalle, Kyllä oli surkeannäköistä. Meillä on nyt täällä isolla lähikadulla kaadettu satoja vanhoja puita viime viikoilla, vatsassa kertää, kun ohi ajaa. Koko naapurusto pilalla, ei auta lupailut uusista. Ei ne minun aikanani ehdi samaan kokoon. Sanoinko jo, surkeaa. Hei mutta, orkut on ihania, toivottavasti joku jäi luoksesi <3
Tästä aiheesta Kaarina Davis kirjoitti paljon uusimmassa kirjassaan Toisinnäkijän päiväkirja.
Surullista, että vain raha ratkaisee.
Vain muutama puu jäi...
En tiedä mikä tässä ratkaisi. Ihan suotta tuo pikkumetsikkö kaadettiin... =(
Lähetä kommentti