Olimme Hanin kanssa heittelemässä frisbeitä lähistön frisbeegolfradalla kun yhtäkkiä alkoi jyristä jossain kauempana, kuin taustakumuna. Sade alkoi samantien, ensin hiljakseen, johon kukaan muukaan ei tuntunut reagoivan, niistä useista fribeenheittelijöistä.
Mie tahdoin kotiin, koska aamusella alkoi kovempi sade ihan samalla tavalla, kaupoilla ja asioilla pyörällä käydessäni ja olin siis kastunut sinä päivänä jo kertaalleen.
Niinpä en enää itse heitellyt omaa fribeetäni vaan lähinnä juoksin Hanin perässä ja hoin meidän täytyvän jo lähteä kottiin. Sade yltyi pian niin että Hanikin oli samaa mieltä. Kotiin. Siellä sauna jo kuumeni sopivasti.
Juoksimme kotiinpäin ja sadepisarat kasvoivat samaa tahtia miltei rakeiksi alkaen lopulta jo sattua niissä kohdin mihin osuivat. Mie kiskoin takkini suojakseni jota pidin käsin kiinni. Pihamme oli jo yksi suuri lammikko...
Märät vaatteet pois, kuivempaa päälle, vilkaisu saunaan, ei vielä tarpeeksi lämpöä. Hani painelee vinttiin ja hiukan epäuskoisesti kuulen kun hän avaa tietokoneen. Sade hurjenee.
Mie jään alakertaan katsomaan Emmerdalea, vaikka se sarja onkin muuttunut ihan kummalliseksi ja vielä kummallisempaa on kuulemma luvassa...
Aamupäivällä lämmitetty olohuoneen kaakelitakka luovuttaa lämpöään ja lohduttaa. Samoin jalkaani kiskomat Hanin suuret villasukat. Laitan vettä kiehumaan vedenkeittimeen että saisin vaikka kupin teetä sisäiseksi lämmittimekseni.
Yhtäkkiä salama väläyttää olohuoneen valoisaksi ja yläkerrasta kuuluu kova pamaus. Keittiön vedenkeitin lakkaa kohisemasta. Minä sammutan äkkiä telkan ja hihkun Hanille vinttiin:
- Mikä poksahti? Sulakeko?
Hani kiipeää vintin portaiden yläosassa sijaistevan sulaketaulun luo taskulampun kanssa ja toteaa kaikkien sulakkeiden olevan ok, menee takaisin tietokoneelleen ja havaitsee ettei se enää pelitä.
-Se oli modeemi joka posahti, mies toteaa ja lisää joukon sanoja joita en nyt tähän kirjoita.
Itse aina kiskon kaikki tietsikan töpselit irti ukkosella pistorasioista ja sen modeemin jne, mutta sitä on nyt turha edes ääneen sanoa. Jälkiviisaus on usein niin turhauttavaa.
Muita salamia ei tullut.
Se yksi ainoa vaan,
joka hajotti modeemin...
Minkään ylimääräisen ostelemiseen
ei nyt ole varaa.
ei nyt ole varaa.
Mutta onneksi säästeliäinä olimme laittaneet talteen
monta vuotta sitten Laten yksiössä olleeen
vanhan pikku modeemin, joka jopa pelitti, eli
vintin tietokone on jälleen nettiyhteydessä. =D
2 kommenttia:
Meillä kävi kesällä samalla lailla...sillä erotuksella, että aurinko paistoi ja yhtä äikkiä löi salama...modeemi rikki pääsulake poksahti ja joku muukin vielää...en nyt muista mikä, mutta aika pelottava tilanne oli..:)
Oi joi! Täällä meilläkin pitäisi olla oikeastaan aina töpselit irti seinistä ja laittaa ne kii vain tarvittaessa.
Lähetä kommentti