Syksy kuiskii

Vaikka kesää haluaisi pitkittää, on syksy jo todellisuutta. 

Nämä pihlajanmarjat näkyvät kylpyhuoneemme ikkunasta.
Kun muutimme tänne, tuo pihlaja oli pikkuruinen... 

Sänkipeltojen olkinen tuoksu,
 ja omenapuiden vielä raa'at omenat
tuovat mieleen lapsuuden syksyt...

Tekee mieli kipaista jälleen pelloille juoksemaan... 

Aurinko on jo matalammalla kuin vaikkapa heinäkuussa
eikä enää lämmitä samalla tavalla.

Aamuisin on lämmintä enää hieman yli
+10 astetta eli yöt ovat jo niin kylmiä,
että kannan arempia kukkia terassilta sisään yöksi. 

Villasukat on pitänyt kaivella
jo esiin kesäpiiloistaan
ja ne on mieluusti kiskottu iltavilakalla
sisätiloissa jo jalkaan.

Takoissa on jo ensimmäiset lämmittävät tulennokset
pidetty, sillä helteisen hektisen kesän jälkeen säätila
on muuttunut myös hurjan kosteaksi.

Yhtäkkiä onkin jo syksy, ilman pehmeää laskua. 

Kansalaisopistot ovat lähettäneet kutsujaan
kansalaisille vinkiksi harrasteista
ja minäkin olen valinnut sieltä luetteloista
itselleni erään jutun, samalla kun ilmoitin
Hanin jatko-espanjan kurssille.