11.8.2014
Vielä yksi askel...
Labels:
Niitä näitä,
Runokuva,
Slowlife,
Unan runoja,
Unan runokortti
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

4 kommenttia:
Sitten kun ensin tietäisi, että mihin on matkalla :)
Joskus tuntuu, ettei jaksa jonkin haasteen edessä,
mutta jostain sisimmästä löytyy kuitenkin se viimeinen rutistus...
AINA PITÄÄ YRITTÄÄ..
♥
Lähetä kommentti