Hiiltyneitä puita...
Madeiralla on usein riehunut massiivisia maastopaloja,
joiden jäljet ovat yhä nähtävissä.
Ihmeellisesti valkokalla (huonevehka) kukki villinä noissa entisissä hiiltyneissä
maastopalopaikoissa. Sehän onkin perinteisesti surukukka.
maastopalopaikoissa. Sehän onkin perinteisesti surukukka.
Uusia puita ja pensaita on istutettu suojusverkkoineen laajoille alueille.
Lähikurkistus vihreän suojaverkon sisään.
Ei pääse jänikset, yms puputtajat syömään heti
nuoria taimia vaan ne saavat kehittyä vahvoiksi
omassa rauhassa ja tahdissaan.
Myös mutavyöryt ovat olleet
saaren vitsauksena.
Mutta vaikka maasto oli rutikuivaa
ja palon leviämisen vaara suuri,
näimme ja haistoimme
(savun haju satutti kipeätä kurkunpäätä)
silti useita isoja, paikallisten sytyttämiä roihunuotioita maastossa,
ja palon leviämisen vaara suuri,
näimme ja haistoimme
(savun haju satutti kipeätä kurkunpäätä)
silti useita isoja, paikallisten sytyttämiä roihunuotioita maastossa,
ja usein roihun vieressä ei ollut ketään tulta vartioimassa.
2 kommenttia:
Maisemanvaihdos on suuri ja tuli on...
Tuli on... =(
Kynttilässä ja takassa sitä on ilo katsella.
Lähetä kommentti