1.8.2013
Piipahdus toisessa puutarhassa
Labels:
Heinäkuu,
Kukkia,
Loppukesä,
Maman puutarha,
Slowlife
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Vuohenkelloja löytyy minun pihastani vähän sieltä suntäältä... on aika veitikka leviämään mutta ei haittaa kun on niin kaunis väriläiskä :) Perhosia en ole onnistumaan näkemään, missä lie lymyävät? Mukavaa loppuviikkoa ♥
Kaunis syysleimu, sen väri on tosi upea.
Meilläkään ei ole juuri perhosia näkynyt. Jospa ne tulevat kohta, kun nauhukset ja syyssyrikät alkavat kukkia : )
Nätti Piperöinen!
Ja tuo Ritarinkannus toi
Äidin istutukset lapsuuden
kodista mieleen!
Leimukukka on kanssa
tuttu ja kaunis!
Ihanan herkkä tuo perhoskuva <3
Ei sillä, kauniita kuvia kaikki <3
Isoja haleja!
Kiitos kaikille kommenteista. <3
Kauniita kuvia kaikki.
Kiits Villiviinillekin. =)
Lähetä kommentti